Pelkääkö koirasi eläinlääkäriä? Kokeile näitä vinkkejä

Jessien ensimmäinen eläinlääkärikäynti kanssani oli traumaattinen kokemus.

Olin adoptoinut Jessien vasta pari viikkoa aiemmin, kun huomasin sillä katkenneen hampaan. Tiesin, että sillä on ongelmia uusien ihmisten ja käsittelyn suhteen, joten en odottanut käyntiä lainkaan innolla. Kun pääsimme sisään eläinlääkäriasemalle, Jessie murisi karvat pystyssä vastaanottovirkailijalle, sitten eläinlääkärin avustajalle, eläinlääkärille ja kenelle tahansa muulle joka kehtasi tulla näkyviin. Jouduin näyttämään eläinlääkärille valokuvaa Jessien hampaista, sillä hän ei pystynyt itse tutkimaan niitä. Jotta Jessie saatiin nukutettua hampaiden poistoa varten, sille laitettiin jostakin syystä kaksi kuonokoppaa, ja jouduin pitelemään sitä yhdessä kahden avustajan kanssa. Ei ole varmaan yllättävää, että Jessie oli erittäin peloissaan ja murisi vähän väliä.

Kelataan ajassa eteenpäin pari vuotta, viime viikon eläinlääkärikäyntiin. Jessie käveli sisälle rennosti ja istui vierelläni, kun ilmoittauduin kassalle. Tutkimushuoneessa oli Jessielle tuntematon eläinlääkäri ja kaksi avustajaa. Jessie tervehti heitä häntä heiluen, oli siliteltävänä ja söi heidän antamiaan nameja. Eläinlääkäri tarkisti Jessien hampaat, korvat, kehon ja lämpötilan, samalla kun pitelin kevyesti kiinni ja annoin silloin tällöin palkkaa. Kuonokoppaa ei tarvittu, vaikka se oli varmuuden vuoksi mukana. Lopuksi Jessie kävi vielä moikkaamassa eläinlääkärin uudestaan ja odotti kärsivällisesti, kun keskustelin hänen kanssaan.

Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan sen eteen tehtiin runsaasti töitä yhdessä aivan loistavan eläinlääkäriaseman kanssa. Suuri osa tämän kirjoituksen vinkeistä on sellaisia, joista on ollut runsaasti hyötyä Jessien kanssa.

Mitä siis kannattaa tehdä, jos koira pelkää eläinlääkärissä?

Valitse eläinlääkäriasema tarkoin

Sillä, miten eläinlääkäri ja muut työntekijät käyttäytyvät koiran kanssa, on suuri vaikutus kokemukseen, jonka koira saa eläinlääkärissä. Parasta on, jos eläinlääkäriaseman työntekijöillä on jonkinlaista tietämystä eläinten käyttäytymisestä – tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Jo sillä on paljon merkitystä, jos koiralle annetaan hetki aikaa tutustua tutkimushuoneeseen ja eläinlääkäriin ennen käsittelyä. Kuvittele, miltä tuntuisi, jos lääkärisi kävisi sinuun käsiksi heti huoneeseen astuttuasi? Olisit todennäköisesti melko järkyttynyt. Vältä eläinlääkäreitä, jotka kiirehtivät ja kuvittelevat, että koiran pakottaminen ja väkisin tutkiminen on ainoa keino. (Joskus tämä on tietysti välttämätöntä, jos koira on pakko hoitaa, mutta sen ei pitäisi olla ensimmäinen keino, jota kokeillaan.) Hyvä eläinlääkäri ymmärtää, että eläinlääkärikäynnit helpottuvat huomattavasti kaikkien kannalta, jos koiralle antaa hieman aikaa ja sitä kohtelee lempeästi. Kysele tutuiltasi kokemuksia ja suosituksia eläinlääkäriasemista.

Keskustele eläinlääkärin kanssa etukäteen

Ota jo ennen käyntiä selvää siitä, mitä sen aikana tulee tapahtumaan. Kerro eläinlääkärille avoimesti koirastasi ja mitä toivoisit eläinlääkärikäynniltä. Keskustele hänen kanssaan siitä, miten käynnistä voisi tehdä mahdollisimman stressivapaan. Tutkitaanko koira pöydällä vai lattialla, ja kumpi on koiran kannalta mukavampi? Mitä kaikkea on välttämätöntä tehdä, ja onko mitään mahdollista jättää pois, jos koira ei ole vielä valmis siihen? Onko helpointa saada kaikki suoritettua nopeasti alta pois, jos tiedät tilanteen olevan koiralle hyvin hankala? Vai onko parempi edetä hitaasti ja rauhallisesti, pikkuhiljaa totutellen? Joskus on jopa mahdollista ”siedättää” koira käynnin aikana toimenpiteeseen, jota ei ole tehty ennen, jos eläinlääkäri tietää mitä tekee. Voiko osan toimenpiteistä tehdä rennosti silittelyn lomassa? Saatko itse pitää koirasta kiinni, vai stressaako koiraa entisestään, jos olet itse stressaantunut? Kerro myös käynnin aikana suoraan eläinlääkärille, jos toivoisit hänen käyttäytyvän toisella tavalla koirasi kanssa tai antamaan sille enemmän aikaa. Sinä itse tunnet koirasi parhaiten ja tiedät, mikä toimii ja mikä ei, ja milloin se on erityisen huolissaan.

Kun tiedät, mitä tulee tapahtumaan ja olet suunnitellut kaiken mielessäsi, pystyt itse rentoutumaan paremmin, eikä käynnin aikana tule eteen ikäviä yllätyksiä.

Harjoituskäynnit muuttavat tilanteen positiiviseksi

Koiran on mahdotonta oppia olemaan pelkäämättä eläinlääkärin käsittelyä, jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman sisään astuminen saa sen ahdistumaan. Eikä ihme – yleensä, kun koira viedään eläinlääkäriin, sitä käsitellään (mikä on monen koiran mielestä ahdistavaa, epämukavaa tai jopa kivuliasta) ja siihen saatetaan lisäksi vielä tökätä neula. Asiaa ei auta se, että koira on usein myös jollakin tapaa kipeä eläinlääkäriin mennessään, eli jo valmiiksi huonolla tuulella.

Koiralle on aivan aluksi luotava positiivinen mielikuva eläinlääkärikäynneistä. Sen on opittava, että eläinlääkärissä ei aina tapahdu kamalia asioita. Moni eläinlääkäriasema suostuu mielellään ”harjoituskäynteihin”, joiden aikana koira tuodaan eläinlääkäriasemalle, mutta sitä ei käsitellä lainkaan. Sen sijaan se saa herkkuja, rapsutuksia ja muita mukavia asioita. Jos jo pelkkä eläinlääkäriaseman parkkipaikalle saapuminen saa koiran ahdistumaan, aloita sieltä. Tee parkkipaikasta hauska paikka ja lähde kotiin. Seuraavalla kerralla voitte mennä vaikka odotushuoneeseen, syödä nameja ja lähteä pois. Ja niin edespäin, kunnes pääsette tutkimushuoneeseen, jossa voitte tervehtiä vaikka eläinlääkärin avustajaa. Tarkoituksena on, että koira on joka vaiheessa rento ja iloinen. Jos koira ei huoli nameja tai sen eleet viestivät ahdistuksesta tai pelosta, siirry koiran kanssa paikkaan, jossa se kykenee taas rentoutumaan.

Jos koirasi ei ole varma uusista ihmisistä tai pelkää eläinlääkäriaseman työntekijöitä, älä edes yritä saada sitä tekemään tuttavuutta ensimmäisillä kerroilla. Harjoittele niin, että annat itse herkkuja koiralle, samalla kun huoneessa on kauempana joku muu. Siinä vaiheessa kun koira ei ole enää huolissaan heistä, he voivat antaa koiralle nameja, kuitenkaan koskematta vielä lainkaan koiraan. Seuraavilla kerroilla he voivat alkaa myös silittää koiraa. Aina on pidettävä huoli siitä, että koira on aidosti rento tilanteessa, eikä niin että se käy varovasti ja huolestuneena ottamassa nameja työntekijöiltä ja hyväksyy silittämisen, mutta ei nauti siitä. Jos näin käy, helpota tilannetta koiralle ja etene hitaammin. Jos pelkäät, että koira reagoi missään vaiheessa aggressiivisesti, käytä kuonokoppaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin edetä niin pikkuhiljaa, ettei koiralla ole syytä huoleen.

Kaikkein parasta on, jos eläinlääkäri tai avustaja voi totuttaa koiran pikkuhiljaa käsittelyyn tutkimushuoneessa. Esimerkiksi Jessie totutteli vähän kerrallaan muun muassa stetoskoopin käyttöön ja siihen, että sen niskasta otetaan lempeästi kiinni, jolloin se oli valmis seuraavaan rokotukseen.

Tee jokaisesta käynnistä mahdollisimman positiivinen

Selvitä, mikä koiraasi motivoi kaikkein eniten, ja mitkä asiat saavat sen rentoutumaan tai piristymään. Onko se lempilelu tai -herkku? Iloinen puhe ja silittely? Jos koira ilahtuu uusista leluista, ehkä käyntiä varten voi varata täysin uuden lelun, jota koira saa jäystää rauhoittaakseen itseään. Muista kuitenkin, että koiran eläinlääkäripelko ei muutu miksikään, vaikka sille kuinka syötettäisiin maailman parhaimpia nameja normaalin eläinlääkärikäynnin aikana – tilanne on jo valmiiksi niin pelottava, että mikään palkka ei yksinkertaisesti riitä kumoamaan sitä. Tästä syystä tarvitaan aluksi harjoituskäyntejä, joiden aikana tapahtuu ainoastaan hyviä asioita ja edetään koiran tahtiin. Positiivista mielentilaa kannattaa pitää myös yllä; vaikka koira olisi jo tottunut hienosti eläinlääkärissä käyntiin, sitä kannattaa aina välillä viedä harjoituskäynnille, jotta ikävät kokemukset eivät taas kertyisi ja positiiviset kokemukset unohtuisi.

Vähennä koiran stressiä niin paljon kuin mahdollista

Jos koira on jo valmiiksi stressaantunut eläinlääkäriin mennessään, on paljon epätodennäköisempää, että se menee hyvin. Välttele siis stressaavia tilanteita samana ja edellisenä päivänä. Tee rentoja ja rauhallisia kävelyitä, ja tarjoa koiralle pureskeltavaa ja haistelutehtäviä. Vältä koiraa kiihdyttäviä tai pelottavia asioita.

Jos tuntemattomat koirat tai ihmiset huolestuttavat tai kiihdyttävät koiraasi, jätä koira autoon sillä välin kun kirjaudut sisään. Voit kertoa odottavasi koiran kanssa ulkona ja tarpeen mukaan pyytää, jos saisitte mennä sisään takakautta. Samalla tavoin vie koira heti autoon käynnin päätteeksi, sillä välin kun käyt maksamassa. Jos et halua jättää koiraa autoon, ota mukaan joku, joka voi odottaa ulkona koiran kanssa. Näin vältyt stressaavalta odotushuoneelta, joka on usein täynnä tuntemattomia ihmisiä, koiria ja kissoja pienessä tilassa. Näin toimimalla koira on paljon paremmassa mielentilassa ollakseen rentona eläinlääkärikäynnin ajan.

Jos uusien ihmisten tapaaminen on koiralle vaikeaa, pyydä olisiko mahdollista, että tutkimushuoneessa olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.

Pysy itse rauhallisena

Koira huomaa herkästi, jos itse stressaat ja olet huolissasi, jolloin se saattaa stressantua entisestään. Keskity hengittämään syvään, rentouttamaan lihaksesi ja uskottelemaan itsellesi, että kaikki menee hyvin. Jos et kykene rauhoittamaan itseäsi, ota käyttöön parhaat näyttelijäntaitosi ja teeskentele edes olevasi itsevarma ja rento. Kuvittele, että olette menossa johonkin hauskaan paikkaan ja juttele koiralle iloisesti ja normaalisti, älä säälitellen tai lohduttaen. Jos mahdollista, ota mukaan toinen henkilö henkiseksi tueksi.

Kuonokopasta voi olla hyötyä mielenrauhan saamiseksi. Näin tiedät ainakin, ettei mitään pääse sattumaan. Kuonokopan ei tarvitse olla väline, jota käytetään vasta kun on aivan pakko – siinä vaiheessa sekä sinä että koira olette jo ehtineet stressata, ja kuonokopan päälle laittaminen voi olla siinä tilanteessa haastavaa. Parasta on laittaa kuonokoppa päälle jo etukäteen, jos tiedät koiran stressaavan tutkimushuoneessa. Laita koppa päälle esimerkiksi juuri ennen sisälle menoa tai jo autossa. Näin voit stressata vähemmän, eikä kuonokopan kanssa tarvitse sählätä tutkimushuoneessa.

Jos mahdollista, opeta koira käyttämään kuonokoppaa jo hyvissä ajoin ennen eläinlääkäriin menoa. Jos aika ei riitä, aloita harjoitukset käynnin jälkeen alusta. Täältä löytyy vinkkejä siihen, kuinka opettaa koira rakastamaan kuonokopan käyttöä.

Wales 092

Totuta koira käsittelyyn

Jos koira on jo valmiiksi tottunut käsittelyyn turvallisessa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa, eläinlääkärin käsiteltävänä oleminen ei ole välttämättä niin järkyttävä kokemus. Aloita käsittelyharjoitukset kaikkein helpoimmista asioista ja palkitse koiraa joka kerta, kun kosket sitä. Etene harjoituksessa siten, että koira ei ole missään vaiheessa huolissaan tilanteesta. Jos näin käy, palaa helpompiin harjoituksiin ja etene rauhallisempaan tahtiin. Pohdi, mitä kaikkea eläinlääkäri saattaa tehdä. Harjoittele ainakin kiinni pitämistä, korvien, silmien ja hampaiden katsomista, vatsan tunnustelua, jalkojen nostelua, niskaan tarttumista (samalla tavoin kuin rokotuksessa), verinäytteen ottamisen teeskentelyä, jne. Etene varsinaiseen käsittelyyn pikkuhiljaa; esimerkiksi kiinni pitämistä voi harjoitella aluksi siten, että koiraa silitellään kohdista, joista aiotaan pitää kiinni. Seuraavaksi kädet voidaan vaikka pitää paikoillaan kevyesti hetki, ja pikkuhiljaa edetä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta koiraa voidaan pidellä pidempiä aikoja paikoillaan, samalla tavoin kuin eläinlääkärissä tehtäisiin.

Jos koiraa on eläinlääkärissä pakko tutkia pöydällä, harjoittele myös pöydällä olemista ja tee siitä positiivinen paikka koiralle. Pöydällä ei tarvitse aluksi tutkia koiraa lainkaan, vaan siellä saa vain herkkuja. Pöydällä oleminen on monelle koiralle vähintäänkin huolestuttavaa. Jos koirasi on pienikokoinen eikä pidä syliin nostamisesta, voit opettaa sen menemään vaikka kantokoppaan, joka nostetaan pöydälle, tai voit opettaa sen itse hyppäämään pöydälle tuolin tai portaan avulla.

Lisää ennakoitavuutta ja omaehtoisuutta

Osalle koirista voi olla äärimmäisen hyödyllistä, jos ne ovat oppineet tietyn tehtävän tai esineen ennustavan käsittelyä. Erityisen hyödyllistä on, jos koira saa itse päättää osallistumisestaan toimenpiteeseen. Kontrollin tunne vähentää koiran ahdistusta tilannetta kohtaan, samoin kuin tilanteen ennustettavuus. Koiran voi esimerkiksi opettaa menemään tietyn pyyhkeen päälle, jonka päällä käsittely tapahtuu aina. Koira saa halutessaan poistua pyyhkeen päältä, jolloin käsittely loppuu. Toinen vaihtoehto on opettaa koira painamaan leukansa esimerkiksi kätesi tai tuolin päälle, samalla kun sitä tutkitaan. Samalla tavoin käsittely loppuu, jos koira nostaa leukansa pois kädestäsi. Ämpäripeli on myös yksi vaihtoehto.

Harjoittele uusiin ihmisiin tutustumista

Jos koira arkailee vieraita ihmisiä, eläinlääkärissä käynnit voivat helpottua, jos koiran kanssa on harjoiteltu muissakin tilanteissa uusiin ihmisiin tutustumista. Tässä kirjoituksessa on runsaasti vinkkejä tähän.

Anna koiran päättää itse

On tärkeää, että koira saa tehdä itse mahdollisimman paljon valintoja osallistumisestaan. Älä pakota koiraa menemään sisälle eläinlääkäriasemalle tai olemaan tutkittavana, ellei se ole aivan välttämätöntä. Koira oppii pidemmällä aikavälillä paremmin, jos sille antaa aikaa ja se saa itse päättää, milloin se on valmis. Edes koiran houkuttelu namien avulla ei välttämättä ole hyvä idea, sillä koira saaattaa tällöin edetä nopeammin kuin mihin se on valmis. Kannattaa mieluummin odottaa, että koira itse päättää osallistua, ja palkita sitä siitä. Anna koiran päättää itse mennä eläinlääkärin luokse sen sijaan, että eläinlääkäri tulisi sen luo. Lue koiran eleitä jatkuvasti ja kerro eläinlääkärille, jos koira tarvitsee lisää tilaa tai tauon. Hyvä eläinlääkäri tekee nämä asiat joka tapauksessa.

Lopuksi

Jos koiran eläinlääkäripelko on voimakasta, eikä mikään tunnu auttavan, ota yhteyttä ammattitaitoiseen kouluttajaan tai käytösneuvojaan. Keskustele myös eläinlääkärin kanssa, voiko koiran oloa helpottaa jollain tavoin ennen käyntejä. Osalle koirista sopii parhaiten se, että eläinlääkäri tulee kotiin käymään.

Lisäksi kannattaa miettiä, voiko osan käynneistä välttää kokonaan. Jos esimerkiksi koira on vietävä eläinlääkäriin kynsienleikkuuseen, voisiko sen siedättää pikkuhiljaa siihen, että kynnet voikin leikata kotona? Eläintenkouluttaja voi tällöinkin olla suuri apu, jos et ole varma, kuinka toimia.

  • Nappaa ilmainen minikurssi kynsien leikkaukseen totuttelusta

    Tilaamalla uutiskirjeen pääset katsomaan ilmaiseksi videoita, joissa näytän askel askeleelta, kuinka kynsien leikkauksesta voidaan luoda koiralle positiivinen tilanne. Lisäksi saat sähköpostiisi viikoittaisen, koirien käyttäytymiseen liittyvän vinkin. 🙂

Tiedätkö, mitä koirasi yrittää sinulle kertoa?

Koirat ovat uskomattoman taitavia lukemaan meitä ihmisiä. Ne tietävät, milloin olemme iloisia, ne lohduttavat meitä ollessamme surullisia, ne aistivat, milloin meillä on ollut stressaava päivä, ja ne huomaavat, kun olemme niille vihaisia. Mutta kuinka hyvin osaamme itse lukea koiriamme? Monesti tulkitsemme koirien eleitä ja käytöstä ihmisen näkökulmasta. Koirien käyttäytyminen ei kuitenkaan aina ole sitä, mitä ensisilmäyksellä luulisi, ja osalla koiran eleistä saattaa itse asiassa olla täysin päinvastainen merkitys kuin kuvittelemme. Koiraa lukiessa kannattaa siis olla mahdollisimman objektiivinen, eikä hypätä heti ensimmäiseen johtopäätökseen koiran sisäisestä maailmasta. Tässä muutamia eleitä ja käyttäytymismalleja, jotka eivät välttämättä merkitse sitä, mitä luulemme:

Pään kääntäminen poispäin

Irlanti 18 513

Oletko ikinä huomannut koirasi kääntävän päänsä sivuun, jos olet esimerkiksi ollut sille vihainen? Ihmisen näkökulmasta tämä saattaa vaikuttaa siltä, kuin koira välttelisi toruja, häpeäisi tai teeskentelisi, ettei edes kuule sinua. Koirien kielellä pään kääntäminen kuitenkin tarkoittaa, että koira yrittää lepytellä omistajaa tai rauhoitella tilannetta – se on todennäköisesti huolissaan siitä, mitä tapahtuu. Moni koira toimii myös samoin, jos siitä otetaan valokuvia. Tämä ei johdu siitä, että koira esittelisi hyviä puoliaan tai poseeraisi kameralle, vaan se on todennäköisemmin hämillään siitä, miksi sitä tuijotetaan ja osoitellaan kummallisella välineellä. Päätään kääntämällä koira saattaa pyytää lisää tilaa itselleen tai osoittaa haluavansa välttää konfliktin syntymisen.

Selällään makaaminen ja vatsan paljastaminen

Jessicaaa 038

Monen ihmisen reaktio suloisesti selällään makaavaan koiraan on mennä rapsuttamaan sen vatsaa – koirahan suorastaan pyytää sitä! Joskus tämä pitääkin paikkansa, ja koira saattaa tosiaan olla rento ja luottavainen tai leikkisällä tuulella. Joissakin tapauksissa maharapsutus on kuitenkin viimeinen asia, mitä koira tässä tilanteessa haluaa. Koira saattaa kierähtää selälleen, jos sitä pelottaa, ahdistaa tai huolestuttaa jokin tilanne. Se yrittää ehkä rauhoittaa tilannetta, osoittaa ystävälliset aikeensa tai viestiä, että se toivoisi saavansa lisää tilaa ja omaa rauhaa. Koiran elekieli eroaa tällöin rennosti ja iloisesti selällään makaavan koiran elekielestä. Koira, joka paljastaa vatsansa siksi, että se on huolissaan tai peloissaan, näyttää yleensä muitakin merkkejä pelosta tai stressistä. Koira makaa ehkä paikoillaan hyvin jännittyneenä ja jähmettyneenä, se saattaa vetää korvat taakse ja hännän koipien väliin, lipoa huuliaan, kääntää päänsä sivuun tai painaa etutassunsa tiukasti vartaloa vasten. Sen silmät saattavat olla levällään tai se saattaa siristellä tai räpytellä niitä.

Äärimmäisen mielistelevä tai “alistuva” käytös

Koira saattaa näyttää äärimmäisen ystävälliseltä ja iloiselta, jos se ryntää luokse koko vartalo hännän mukana heiluen, melkein maata pitkin ryömien, korvat taakse vedettyinä ja häntä matalana, äärimmäisen mielistelevästi ja lepyttelevästi elehtien. Koira saattaa jopa virtsata alleen. Joskus tällainen käyttäytyminen johtuu itse asiassa siitä, että koira on huomattavan epävarma tai jopa peloissaan. Koira yrittää koko kehonkielellään rauhoitella itseään ja tilannetta, mutta tekee sen hyvinkin liioitellusti. Koira saattaa esimerkiksi rynnätä suoraan tuntemattoman ihmisen luokse, vaikka tilanne olisi sen mielestä pelottava tai ahdistava. Ihmiset tietysti reagoivat tähän yleensä silittämällä koiraa, minkä koira saattaa kokea entistäkin ahdistavampana. Koira ei välttämättä edes itse ymmärrä, että se voi poistua tilanteesta halutessaan, ja osoittaa sen sijaan koko kehonkielellään, että se haluaisi mieluummin olla rauhassa. Aina ei ole helppo erottaa, onko koira iloinen ja ystävällinen vai huolissaan, joten kannattaa kiinnittää huomiota hienovaraisiin eleisiin, joita koira käyttää ollessaan epävarma tai peloissaan. Muun muassa läähättäminen, ravisteleminen, tassun nostaminen ja huulien lipominen saattavat vihjata, että koira kokee tilanteen huolestuttavana. Myös vartalon, korvien ja hännän asento kertovat paljon siitä, millaisessa mielentilassa koira on.

Haukotteleminen

Haukotteleva koira ei välttämättä ole lainkaan väsynyt. Koira saattaa haukotella, koska se ei ymmärrä, mitä siltä vaaditaan, tai koska se on turhautunut siitä, ettei se saa mitä haluaa. Se saattaa haukotella, koska se on ahdistunut tai stressaantunut, tai koska se haluaa rauhoitella toista koiraa tai ihmistä. Se saattaa osoittaa tällä tavoin ystävälliset aikeensa tai mahdollisesti pyytää saada olla rauhassa. Koira saattaa myös haukotella rauhoitellakseen itseään, jos se on esimerkiksi innostunut tai kiihtynyt jostakin tilanteesta. Haukotukset tarttuvat myös koirien ja ihmisten välillä; kokeile, mitä tapahtuu, jos haukottelet koirasi seurassa.

Nylkyttäminen

Nylkyttämiselle voi olla useita eri syitä (jos mukaan ei lasketa sitä kaikkein itsestään selvintä). Nylkyttäminen on monesti osa leikkiä, jolloin se ei välttämättä tarkoita mitään sen ihmeellisempää. Koira saattaa myös käyttää nylkyttämistä stressinpurkukeinona pelästyessään, ahdistuessaan, turhautuessaan tai innostuessaan. Se saattaa kiihdyttävässä tilanteessa aloittaa tietyn kohteen nylkyttämisen, oli se sitten koira, ihminen tai jokin esine. Tämä käytös saadaan vähenemään, kun koiran kokemaa stressiä vähennetään tai koiralle tarjotaan jokin muu keino purkaa stressiä.

Hitaasti liikkuminen

Oletko ikinä kutsunut koiraasi, ja se on vaikuttanut melkeinpä tahallaan hidastelevan tullessaan luoksesi? Koira ei yritä tahallaan ärsyttää, vaan se on saattanut ehkä havaita vihaisen tai ärtyneen äänensävysi ja yrittää rauhoitella ja lepytellä sinua. Koirien kesken tällainen käytös on kohtelias tapa osoittaa, ettei koira halua haastaa riitaa. Jos koira ei esimerkiksi ole varma tuntemattoman koiran aikeista, se saattaa lähestyä sitä hitaasti kaaressa, mahdollisesti jopa pysähtyen välillä haistelemaan maata tai arvioimaan tilannetta. Samalla tavoin minkä tahansa käskyn totteleminen saattaa hidastua, jos koira on jollakin tapaa huolissaan tilanteesta.

suomi17 330

Ravisteleminen

Kaikkein selkein syy ravistelemiselle on tietysti se, että koira yrittää kuivata itsensä, mutta joskus koira tekee näin, vaikkei se olisi ollut lähelläkään vettä. Ravisteleminen tapahtuu yleensä sellaisen tilanteen jälkeen, joka on aiheuttanut koiralle stressiä, turhaumaa, ahdistusta tai innostusta. Koira ravistelee itseään ikään kuin helpotuksesta tai rauhoittaakseen itsensä tilanteen jälkeen. Se saattaa esimerkiksi tervehtiä tuntematonta koiraa, joka tuijottaa sitä jännittyneenä, ja ravistella itseään koiran poistuttua paikalta, koska se koki tilanteen lievästi ahdistavana.

Äärimmäinen leikkisyys

Koiran innostuminen ja leikkisyys ei aina johdu pelkästään siitä, että koira olisi hyvällä tuulella. Se saattaa myös toimia näin, jos se on epävarma, huolissaan tai turhautunut. Leikkiminen voi toimia koiralle sijaistoimintona; se ei tiedä mitä muutakaan tekisi kokeakseen olonsa paremmaksi tai rauhoittaakseen tilannetta. Koira saattaa ehkä yrittää luoda ahdistavasta tilanteesta vähemmän paineistavan ja purkaa kokemaansa stressiä johonkin. Koiran käytös eroaa tällöin yleensä jollakin tapaa “normaalista” innostuksesta ja leikistä; se saattaa läähättää voimakkaasti, olla levoton, näykkiä talutushihnaa tai ihmisten käsiä, jalkoja tai vaatteita, vaellella ympäriinsä levottomasti tai näyttää muita stressin merkkejä.

Kiinnitä huomiota kokonaisuuteen

Koiran elekieltä ei voi tulkita mustavalkoisesti, eikä sen merkitys aina ole selkeä. Kuten olet varmasti huomannut, yhdellä eleellä saattaa olla monta eri merkitystä. Vaikka jokin ele saattaa johtua vaikkapa pelosta, taustalla saattaa olla aivan yhtä hyvin jokin aivan muu tunnetila. Riippuu hyvin paljon yksilöstä, tilanteesta ja kontekstista, mitä koiran käyttäytyminen milloinkin merkitsee. Kiinnitä siis huomiota kokonaisuuteen ja jokaisen eleen yhdistelmään. Mitä paremmaksi opit lukemaan koiran eleitä, sitä helpommin osaat arvioida, mikä on aidosti koiran käytöksen taustalla, ja sitä paremmin pystyt kommunikoimaan koirasi kanssa ja vahvistamaan välillänne olevaa suhdetta.

Kirjoitus on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.
  • Tilaa viikoittainen vinkki!

    Kiinnostaako koirien käyttäytyminen? Tilaamalla uutiskirjeen saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit helpottamaan yhteiseloa koirasi kanssa. Samalla saat ilmaisen minikurssin kynsien leikkaukseen totuttelusta omaehtoisesti.

Mikä tahansa koira voi purra

purema
Vaikka kuvassa onkin kyseessä vain leikki, sama koira saattaisi hyvinkin purra tosissaan, jos se kokisi sen ainoaksi vaihtoehdokseen.

Me ihmiset ajattelemme koirista usein hyvin mustavalkoisesti. Koira on joko kiltti tai aggressiivinen; se joko puree tai ei pure.

Koirien käyttäytyminen ei kuitenkaan koskaan ole näin yksinkertaista tai selkeästi jaoteltua.

Totuus on se, että jokainen koira puree. Se kuuluu koiran normaaliin käyttäytymiseen. Ei ole olemassa koiraa, joka ei koskaan purisi missään tilanteessa. Se, että koira ei ole koskaan purrut, ei tarkoita, etteikö se voisi koskaan purra tulevaisuudessa.

Saatat ehkä olla sitä mieltä, että et ikinä löisi ketään. Mutta entä jos joku hyökkää kimppuusi tai yrittää ryöstää sinut, tai koet olevasi hengenvaarassa? Entä jos joku pelästyttää sinut pimeällä kujalla ja reagoit vaistonvaraisesti?

Jokainen koira saattaa hyvinkin purra, jos se joutuu tilanteeseen, jossa se kokee puremisen olevan ainoa vaihtoehto. Se, mitkä tilanteet ovat tällaisia, riippuu täysin koirasta. Osa koirista purisi, jos murtovaras tunkeutuisi sen kotiin. Osa taas toivottaisi varkaat iloisesti tervetulleiksi. Osa koirista purisi ehkä, jos se joutuisi auto-onnettomuuteen ja tuntematon ihminen yrittäisi nostaa sen pystyyn, aiheuttaen voimakasta kipua.

Voi olla, etteivät nämä tilanteet ikinä tapahdu näiden koirien elämässä, jolloin ne tosiaan eivät koskaan pure. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö ne purisi, jos ne joskus joutuisivat tietynlaiseen tilanteeseen.

Koirat sietävät yllättävän useita tilanteita, jotka ne kokevat epämiellyttäviksi tai pelottaviksi. Ne saattavat hyväksyä sen, että lapsi pomppii niiden päällä tai että niiden kynsiä leikataan väkisin. Ne saattavat hyväksyä kotiin tulevat, ehkä  niitä huolestuttavat tuntemattomat ihmiset. Ne saattavat sietää näitä asioita hyvinkin pitkiä aikoja, jopa useita vuosia. Jonakin päivänä voi kuitenkin käydä niin, että koiralla on erityisen huono päivä, eikä se enää kykene hillitsemään itseään. Se on ehkä käyttänyt pitkän aikaa selkeitä rauhoittavia signaaleja ja yrittänyt kommunikoida tilan tarpeestaan, eikä sitä ole kuunneltu. Lopulta se saattaa kokea, että pureminen on ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto.

Joskus, jos lyhyen ajan sisällä on tapahtunut runsaasti asioita, jotka stressaavat, ahdistavat, kiihdyttävät tai pelottavat koiraa, se saattaa lopulta menettää hermonsa jostakin pieneltä vaikuttavasta asiasta. (Tästä kirjoituksesta voit lukea lisää aiheesta.)

Jopa maailman kiltein ja ystävällisin koira voi purra, jos tilanne on sille yksinkertaisesti liian vaikea. On helppo tuuduttautua turvallisuuden tunteeseen, ettei koira ikinä purisi ketään, ja jättää huomaamatta koiran viestintä siitä, ettei kaikki ole hyvin

Osalla koirista on tietysti alhaisempi kynnys puremiseen kuin muilla. Tämä ei edelleenkään tarkoita, että on olemassa koiria, jotka purevat helposti ja koiria, jotka purevat vain äärimmäisissä tapauksissa, vaan on olemassa kaikkea tältä väliltä. Ei ole olemassa ”aggressiivisia” koiria ja ”ei-aggressiivisia” koiria, vaan koiran käyttäytyminen riippuu hyvin paljon tilanteesta. Esimerkiksi koira, joka saattaa purra, jos sen ruoka viedään siltä pois, ei välttämättä välitä lainkaan, jos tuntematon ihminen tulee silittämään sitä kävelyllä. Sen sijaan jollekin toiselle koiralle nämä tilanteet saattavat olla päinvastaisia. Harva koira reagoi puremalla kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ja yleensä taustalla on pelko, stressi tai epävarmuus.

Koira saattaa kuitenkin oppia, että pureminen on ainoa keino, jolla se saa tilanteen loppumaan. Jos pureminen on ainoa käytösmalli, jota ihmiset kuuntelevat, koira saattaa jättää välistä kaikki muut viestintäkeinot ja todennäköisemmin purra varoittamatta. Juuri tästä syystä on niin tärkeää lukea ja kuunnella koiran lievempiä eleitä ja käyttäytymisiä, ettei koiran tarvitsisi käyttää järeämpiä kommunikointikeinoja tilan saamiseen. Samasta syystä on myös tärkeää, ettei koiraa rangaista murisemisesta, sillä se on tärkeä viestintä- ja varoituskeino.

Pureminen ei yleensä tarkoita sitä, että koiran tarkoituksena olisi vahingoittaa ketään. Pureminen on kommunikaatiota siinä missä muukin viestintä. Koira puree vain harvoin tosissaan, eikä puremasta välttämättä jää minkäänlaista jälkeä. Jos koira haluaisi aiheuttaa vahinkoa, se pystyisi siihen. Koira saattaa myös joissakin tapauksissa ainoastaan näykkäistä ilmaa; monesti koiran uskotaan tällöin yrittäneen purra, mutta ihminen ”ehti ajoissa vetää kätensä pois”. Tämä pitää vain harvoin paikkansa; jos koira haluaisi purra, se varmasti osuisi myös. Ilman näykkäiseminen, kuten pureminenkin, on tärkeä varoitus- ja viestintäkeino, jota koira käyttää pyytäessään lisää tilaa itselleen. Yleensä syynä on, että koira kokee tilanteen jollakin tapaa ikävänä, uhkaavana tai pelottavana, ja se yrittää omalla tavallaan kommunikoida, että se haluaisi olla rauhassa.

Se, että koira on purrut jossakin tilanteessa ei tarkoita, että koirasta on yhtäkkiä muuttunut arvaamaton, vaarallinen ja aggressiivinen peto. Koira on edelleen se sama koira, joka se oli ennen puremaa. Kun selvitetään syyt puremisen taustalla, vältetään aiheuttamasta samanlaisia tilanteita tulevaisuudessa ja muutetaan taustalla oleva tunnetila, voi koiran kanssa usein elää jatkossakin suhteellisen rauhallisin mielin. Harva koira puree aidosti ilman syytä tai varoittamatta, joten kunhan avuksi ottaa ammattitaitoisen käytösneuvojan, voidaan ongelma monissa tapauksissa ratkaista.

Vaikka pureminen onkin ”normaalia” käytöstä koiralle, se on yleensä myös merkki siitä, että joko koiran hyvinvointi tai omistajan ja koiran välinen suhde on jollakin tapaa kärsinyt jossakin vaiheessa. Pureminen pitäisi aina ottaa vakavasti, vaikka vahinkoa ei olisikaan aiheutettu, ja parasta onkin toimia heti ensimmäisen pureman jälkeen. Kyseessä ei ole ainoastaan omistajan ja muiden turvallisuus, vaan myös koiran hyvinvointi.

Jos koira puree, kannattaa ottaa mahdollisimman pian yhteyttä ammattitaitoiseen käytösneuvojaan. Esimerkiksi tältä listalta löytyy ammattitutkinnon suorittaneita kouluttajia.

Lisälukemista:

Any dog can bite. Here’s how you can prevent it

This dog bite ”fact” could get you in trouble

Any dog can bite at any time

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Voiko koiralle asettaa rajat positiivisesti vahvistamalla?

suomi17 351

Moni uskoo, että positiiviseen vahvistamiseen perustuva kouluttaminen tarkoittaa sitä, että koiran annetaan tehdä mitä sitä huvittaa. Eihän palkitsemalla voi mitenkään opettaa koiralle, mitä se ei saisi tehdä.

Tämä on hyvin yleinen uskomus, joka osoittaa, ettei positiivista vahvistamista ole täysin ymmärretty. Tämä ei ole ihme, sillä tuntuu paljon yksinkertaisemmalta kieltää tai rankaista koiraa sen toimiessa väärin. Miten ihmeessä koiran voisi palkitsemalla opettaa olemaan haukkumatta tai varastamatta ruokaa pöydältä?

Idea onkin siinä, että tilanne käännetään päinvastaiseksi ja keskitytään siihen, mitä koiran halutaan tekevän. Jotta koiraa päästäisiin palkitsemaan mahdollisimman usein, tilanteista luodaan aina sellaisia, että onnistuminen on mahdollisimman helppoa. Lisäksi on tärkeää välttää sitä, että koira pääsee harjoittamaan ei-toivottua käyttäytymistä, eli epäonnistumisesta on tehtävä koiralle mahdollisimman vaikeaa.

Rajoja voi asettaa muillakin tavoin kuin jatkuvasti kieltämällä, rankaisemalla tai pakottamalla koiraa. Koiralle voi opettaa käytöstapoja käyttämällä yksinomaan positiivista vahvistamista ja ympäristön muokkaamista.

Koiran palkitseminen ja namien käyttäminen ei tarkoita sitä, että koiran suuhun tungetaan herkkuja tilanteessa kuin tilanteessa, tai että odotellaan sitä hetkeä, kun koira sattuu toimimaan oikein. Positiiviseen kouluttamiseen kuuluu olennaisena osana se, että tilanteista muokataan mahdollisimman helppoja. Mitä useammin koiraa päästään palkitsemaan, sitä vahvemmaksi toivottu käytös muodostuu. Mitä harvemmin koira pääsee toteuttamaan ei-toivottua käytöstä, sitä epätodennäköisempää sen toistuminen on.

Positiivinen kouluttaminen ei tarkoita sitä, että koira tottelee vain jos sitä huvittaa. Jos koulutus on toteutettu oikein, koira tottelee käskyjä heti ne kuullessaan. Ei siksi, että sen on pakko, vaan siksi, että se aidosti haluaa. Koiraa ei tarvitse edes houkutella namien avulla, eikä myöhemmässä vaiheessa välttämättä edes palkita joka kerta. Positiivinen kouluttaminen ei myöskään tarkoita, että koiran huono käytös jätettäisiin yksinkertaisesti huomioimatta – tämä keino toimii vain harvoin. Sen sijaan koiran ympäristöä ja elämää muokataan siten, että huono käytös olisi epätodennäköisempää, tilanteita ennakoidaan ja koira ohjataan tarvittaessa tekemään jotakin muuta, jos näyttää siltä, että se saattaa alkaa käyttäytyä huonosti.

Esimerkiksi muille koirille rähisevän koiran kanssa voidaan vältellä tilanteita, joissa toinen koira on liian lähellä, jotta rähinöitä tapahtuisi mahdollisimman vähän. Lisäksi voidaan hakeutua sellaisiin tilanteisiin, joissa muut koirat ovat mahdollisimman kaukana, jotta koira varmasti onnistuu. Koiralle voidaan opettaa vaihtoehtoinen toimintatapa, esimerkiksi omistajan vierellä seuraaminen, tai sen tunnetila voidaan muuttaa positiivisemmaksi vastaehdollistamisen avulla, jos käyttäytymisen taustalla on pelko. Pikkuhiljaa välimatkaa koiriin saadaan myös lyhennettyä ja tilanteita vaikeutettua.

Rajojen asettaminen ei ole millään tavalla itseisarvo. Välillä kuulee sanottavan, että koira käyttäytyy huonosti, koska sille ei ole asetettu riittävästi rajoja. Koira ei kuitenkaan käyttäydy huonosti siksi, että sen oltaisiin annettu jossakin toisessa tilanteessa tehdä mitä se haluaa. Yleensä syynä on se, ettei koira ymmärrä, mitä siltä vaaditaan. Jos haluat koiran käyttäytyvän hyvin tietyssä tilanteessa, se täytyy opettaa koiralle askel kerrallaan.

Rajoja ei tarvitse asettaa vain siksi, että niitä pitäisi asettaa. Jos nautit siitä, että koira makoilee kanssasi sohvalla, ei sohvalle pääsemistä tietenkään tarvitse kieltää. Jos sinusta on söpöä, että koira kerjää ruokaa syödessäsi, ei sen sallimisesta ole mitään haittaa. Jokainen päättää itse, mitkä säännöt ja rajat ovat tärkeitä ja mitkä eivät.

Tietysti on huolehdittava siitä, että koira ja muut ihmiset ja eläimet ovat turvassa, noudatatte hyviä käytöstapoja muiden ihmisten ja koirien suhteen, eikä koiran hyvinvointi kärsi, mutta muilta osin valinta on sinun. Rajojen asettaminen on tärkeää ainoastaan, jos ne ovat sinulle tai koirallesi tärkeitä.

Lisälukemista:

Positive puppy training – does it really work?

Positive dog training doesn’t mean ignoring bad behavior

The 5 most common dog training mistakes

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

”Se toimii, se on siis hyvä koulutusmenetelmä!”

Summer 16 520

Kuvittele, että koirien käyttäytymisen ja kouluttamisen ammattilainen neuvoo sinulle, ettei kuristavaa ketjupantaa kannata käyttää koirasi hihnassa vetämisen kitkemiseen.

Myöhemmin juttelet kuitenkin naapurin Erkin kanssa, joka kertoo, että hän käytti ketjupantaa oman koiransa kouluttamiseen, ja nyt se kävelee hihnassa kuin unelma! Selvästi se henkilö, joka on vuosikausia opiskellut koirien käyttäytymistä ja työskennellyt koirien parissa on väärässä. Ketjupantahan vaikuttaisi olevan loistava koulutusväline, sehän toimii!

Pelkkä ”toimivuus” ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri koulutusmenetelmän tai -välineen valitsemiseen.

Tai ainakaan sen ei pitäisi olla.

Jos ainoa kriteeri on se, että menetelmä toimii, ajaudutaan helposti haitallisille, epäeettisille ja jopa vaarallisille alueille. Jos millään muulla ei olisi väliä kuin sillä, että koira lopettaa ei-toivotun asian tekemisen, olisivat sähköpannat, piikkipannat ja koiran hakkaaminen täysin hyväksyttäviä keinoja. Kun rankaisu on tarpeeksi kova, koira saattaa tosiaan lopettaa sen asian tekemisen, mistä sitä rankaistiin – mutta millä hinnalla?

On runsaasti muitakin tekijöitä, jotka on tärkeää pitää mielessä koiraa kouluttaessa; eettisyys, koiran hyvinvointi, koiran ja omistajan välinen suhde, turvallisuus ja menetelmän vaikutus koiran käyttäytymiseen pitkällä aikavälillä. Se, että menetelmä toimii, on vain yksi kriteeri muiden joukossa.

Kuvittele, että autosi kojelautaan ilmestyy yhtäkkiä huolestuttava varoitusvalo. Et halua maksaa auton korjaamoon viemisestä, joten pyydät naapuriasi Erkkiä apuun. Erkki ei itse asiassa tiedä autoista juuri mitään, mutta hänen itsevarmuutensa vakuuttaa sinut täysin. Erkki puuhailee auton parissa jonkin aikaa, ja lopulta varoitusvalo sammuu. Ongelma korjattu!

Mutta tiedätkö, mitä Erkki teki korjatakseen ongelman? Mitä jos hänen toimillaan ei itse asiassa ollut minkäänlaista vaikutusta mihinkään ja oli vain sattumaa, että merkkivalo sammui juuri sillä hetkellä? Entä jos hän yksinkertaisesti kytki varoitusvalon pois päältä, korjaamatta kuitenkaan varsinaista vikaa? Entä jos ongelma on korjattu, mutta nyt jarrut eivät enää toimi? Entä jos Erkin toimien seurauksena auton räjähtämisriski on kasvanut huomattavasti, vaikka varsinainen ongelma on ratkaistu? Entä jos ongelma on ratkaistu lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se on vain pahentunut?

Vaikka jokin koulutusmenetelmä toimisi, se ei tarkoita, että se olisi välttämättä paras mahdollinen menetelmä. Siihen saattaa kuulua ikäviä sivuvaikutuksia ja riskejä, tai ongelma on ehkä ratkaistu pinnallisesti tai lyhyellä aikavälillä, mutta ei pysyvästi. Väärän koulutusmenetelmän käyttäminen voi heikentää koiran hyvinvointia ja koiran ja omistajan välistä suhdetta huomattavasti, se saattaa olla riskaabelia ja jopa vaarallista, ja ongelma saattaa palata myöhemmin takaisin entistä pahempana.

Kannattaa aina koulutusvälinettä tai -menetelmää valitessa miettiä, miksi se toimii. Kun koiran käyttäytyminen vähenee, siihen on aina jokin syy. Hyvin usein tämä syy on se, että koira kokee menetelmän epämiellyttävänä ja rankaisevana. Oppimisteorian mukaan rankaisemista on mikä tahansa toimi, joka suoraan vähentää koiran käyttäytymistä.

Aina ei ole helppo päätellä, mitkä menetelmät ovat hyviä ja mitkä eivät. On runsaasti harmaalle alueelle jääviä menetelmiä. Kaikilla on omat mielipiteensä siitä, mihin kohtaa raja vedetään. Valinta on siis sinun, mutta pidä huoli siitä, että sinulla on kaikki faktat tiedossa. Pohdi ainakin näitä asioita:

  • Millaisen tunnetilan tämä keino aiheuttaa koirassani?
  • Voiko tämä aiheuttaa kipua, pelkoa, ahdistusta tai stressiä, edes lievässä muodossa?
  • Miksi tämä menetelmä toimii ja miten?
  • Millainen vaikutus tällä on koiran hyvinvointiin?
  • Mitä tapahtuu, jos sen käyttö menee pieleen?
  • Miten koira suhtautuu sinuun tämän seurauksena? Miten tämä vaikuttaa teidän väliseen suhteeseen? Lisääkö se koiran luottamusta sinuun vai ei?
  • Miten koiran suhtautuminen maailmaan yleisesti muuttuu? Kokeeko koira tämän seurauksena maailman positiivisena vai ikävänä paikkana?
  • Onko olemassa jokin toinen, lempeämpi keino vaikuttaa koiran käytökseen?
  • Miltä koiran elekieli näyttää tätä käytettäessä? Iloiselta, masentuneelta, ahdistuneelta, pelokkaalta? Ainoa, joka voi aidosti päättää menetelmän vaikutuksen on koira itse.
  • Haluaisitko, että joku käyttäisi tällaista menetelmää sinuun?
  • Pureutuuko tämä menetelmä koiran käytöksen syihin, vai puuttuuko se ainoastaan näkyvään käytökseen? (On tärkeää, että puututaan suoraan taustalla olevaan syyhyn, eikä vain oireisiin.)

Lisälukemista:

Use of physical punishment in training – why it works and the harm it can do

Masseter: Saako koiraa rangaista?

Animalia: Kurittaminen ei ole ratkaisu eläimen käytösongelmiin

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Kuonokoppa – ihana vai kamala asia?

Miten reagoit, jos kadulla tulee vastaan koira, jolla on kuonokoppa? Moni kiertää tällaisen koiran kaukaa ja suhtautuu siihen pelokkaasti. Tämän lisäksi omistajaa saatetaan paheksua tai koiraa sääliä. Samaan koiraan suhtaudutaan täysin eri tavalla, jos sillä ei ole kuonokoppaa päässä.

DCIM131GOPRO

Kuonokopalla on turhaan huono maine. Sen käyttöön liittyy runsaasti harhaluuloja ja ennokkokäsityksiä, joista voi olla haittaa koiralle, omistajalle ja muille kanssakulkijoille.

Tässä muutamia kuonokoppaan liittyviä uskomuksia, jotka eivät pidä paikkaansa:

Kuonokoppa on merkki siitä, että koira on vaarallinen

Tässä uskomuksessa ei ole itse asiassa mitään järkeä, sillä kuonokopallinen koira on turvallisempi kuin koira, jolla ei kuonokoppaa ole. Kun koiralla on oikein säädetty koppa päässä, se ei voi purra.

Koiran aggressiivinen käytös on tietysti yksi syy kuonokopan käyttämiseen, mutta se ei ole ainoa syy.

Koira saattaa olla esimerkiksi äärimmäisen ihmisrakas, mutta ei pidä muista koirista. Kuonokoppa on ehkä päällä varmuuden vuoksi – siltä varalta, että joku päästää esimerkiksi koiransa liian lähelle.

Tai koira saattaa pelätä tuntemattomia ihmisiä, ja kuonokoppa on päällä siltä varalta, että joku pääsee joskus vahingossa yllättämään koiran. Koira ei välttämättä ole ikinä edes purrut ketään.

Kuonokoppa saattaa myös toimia voimakkaana viestinä muille pysyä kauempana tai pitää koiransa kauempana. Kuonokoppa toimii usein tehokkaampana ”karkotteena” kuin keltainen nauha tai muut viestintäkeinot. Koira ei välttämättä ole edes aggressiivinen, vaan se saattaa olla arka tai pelokas, tai se yksinkertaisesti haluaa olla rauhassa.

Kuonokoppa saattaa estää sen, että koira syö kävelyllä ei-sallittuja ja mahdollisesti vaarallisia asioita.

Koira saattaa innostua liikaa muiden koirien kanssa leikkiessään, ja kuonokoppa estää vahinkojen sattumisen.

Koira saattaa olla monissa tilanteissa ystävällinen muille koirille, mutta ei pidä siitä jos ne ryntäävät sen luokse sen ollessa hihnassa. Kuonokopan ansiosta koira ei pääse vahingossakaan aiheuttamaan vahinkoa.

Joskus kuonokopasta on yksinkertaisesti se hyöty, että omistaja kykenee olemaan rauhallinen ja rento, koska hän tietää, ettei mitään pääse vahingossakaan sattumaan. Tämä voi olla tärkeää pelokkaan tai reaktiivisen koiran kanssa, sillä koira peilaa helposti omistajan tunnetilaa. Tällä tavoin kuonokoppa saattaa epäsuorasti itse asiassa auttaa koiran koulutuksessa ja tunnetilan muuttamisessa.

Kuonokoppa ei siis tarkoita, että koira olisi välttämättä aggressiivinen tai vaarallinen, vaan se saattaa olla päällä ihan vain varmuuden vuoksi. Sen käyttö on merkki siitä, että omistaja on vastuuntuntoinen ja haluaa varmistaa, ettei mitään pääse vahingossakaan sattumaan. Omistaja ajattelee sekä oman koiransa että kaikkien muiden kanssaliikkujien turvallisuutta ja hyvinvointia.

Työskentelen kotia etsivien rescue-koirien parissa, ja joka ikiselle koiralle opetetaan, että kuonokoppa on positiivinen ja mukava asia. Vaikka koira olisi maailman ystävällisin ja kiltein koira, se opetetaan silti käyttämään kuonokoppaa. Tämä johtuu siitä, että koskaan ei voi tietää, milloin kuonokopalle tulee tarve. Jos koira on jonain päivänä esimerkiksi äärimmäisen kipeä ja kärttyinen, ja se ei yhtäkkiä hyväksy minkäänlaista käsittelyä, kuonokoppa voi olla tarpeen. Tällöin on uskomattoman hyödyllistä, jos koira osaa jo käyttää kuonokoppaa, eikä sitä tarvitse väkisin yrittää taistella koiran päälle. Koskaan ei voi myöskään tietää, milloin kuonokoppaa voidaan tarvita muista syistä. Joskus käytösongelmat kehittyvät vasta myöhemmässä vaiheessa tai tulevat ilmi uudessa ympäristössä, ja siksi kuonokopan käyttäminen on erittäin hyödyllinen taito aivan jokaiselle koiralle.

Kuonokoppa on merkki siitä, ettei omistaja ole vaivautunut kouluttamaan koiraansa

Ulkopuolisen silmin on mahdotonta tietää, miten paljon töitä omistaja on laittanut koiransa eteen ja kuinka paljon hän on koiraansa kouluttanut. Kouluttamiseen menee aina aikaa, ja sillä välin on tärkeää huolehtia turvallisuudesta. Kuonokoppa ei ole missään nimessä merkki luovuttamisesta, vaan nimenomaan siitä, että koiraa parhaillaan koulutetaan.

Kun kuonokoppaa käytetään, on hyvä muistaa, että kuonokoppa ei ole koulutusväline; se ei itsessään vaikuta koiran käytökseen, ja sen käytön lisäksi koira on opetettava kokemaan tilanteet positiivisina. Kuonokopan ei myöskään pitäisi missään nimessä toimia keinona asettaa koira sille liian vaikeisiin tilanteisiin; se ettei koira voi vahingoittaa ketään ei tarkoita, että koiraa voisi vapaasti altistaa ahdistaville, stressaaville tai pelottaville tilanteille.

Kuonokopan käyttö on koiran rääkkäystä

Se, miten koira kokee kuonokopan, riippuu täysin siitä, miten sitä käytetään. Jos kuonokoppa laitetaan väkisin päälle ja se lisäksi vielä ennustaa tilanteita, joista koira ei pidä (esimerkiksi eläinlääkärikäyntiä), koira saattaa hyvinkin kokea sen negatiivisena ja rankaisevana. Lisäksi jos kuonokoppa ei ole koiralle sopiva, hankaa ikävästi tai on epämukava tai väärän kokoinen, koira saattaa kokea sen epämiellyttävänä. Pidempiakaiseen käyttöön (esim. kävelylle) on aina käytettävä kuonokoppaa, joka mahdollistaa sen, että koira pystyy avaamaan suunsa ja läähättämään. Kankainen suun sulkeva koppa ei siis sovi muihin kuin lyhyisiin käsittelytilanteisiin. On myös pidettävä huoli siitä, että kuonokoppa on riittävän suuri, että koira tosiaan kykenee avaamaan suunsa. Läähättäminen on koiralle tärkeä lämmönsäätelykeino, ja läähättämisen estäminen voi siksi olla vaarallista.

Kuonokoppa ei itsessään ole millään tavalla negatiivinen asia – tai ainakaan sen ei tarvitse olla. Koiran on totuttava käyttämään monia muitakin välineitä, kuten kaulapantaa, talutushihnaa ja valjaita. Koira, joka ei ole koskaan käyttänyt näitä välineitä, saattaa kokea niiden pukemisen ja päällä pitämisen pelottavana ja epämiellyttävänä. Jos niiden käyttö kuitenkin opetetaan koiralle positiivisesti, koira saattaa oppia jopa nauttimaan niiden käytöstä. Sama pätee kuonokoppaan.

Oma koirani Jessie on oppinut, että kuonokoppa on mahtava asia. Kun otan kuonokopan esille, Jessie ryntää innoissaan paikalle ja työntää iloisesti kuononsa koppaan. Se pitää mielellään kuonokoppaa päällään, koska se tietää siitä seuraavan herkkuja.

Koira ei tiedä, että kuonokopan pitäisi olla ikävä tai negatiivinen asia. Jos sen esittelee koiralle positiivisella tavalla, sen käyttö muuttuu koiran silmissä hauskaksi leikiksi. Kuonokoppa kannattaa siis opettaa koiralle alusta alkaen positiivisesti vahvistaen, antaen koiran itse valita, laitetaanko kuonokoppa päälle vai ei (ja jos se on opetettu oikein, se valitsee aina kyllä). On tärkeää, että koira laittaa itse kuonokopan päälleen, eikä sitä koskaan laiteta koiralle väkisin. Jos koira näyttää merkkejä epävarmuudesta tai yrittää peruuttaa pois kopasta, sen annetaan tehdä niin.

Tässä videossa on näytetty selkeästi, kuinka kuonokopan käyttö opetetaan koiralle vaihe vaiheelta.

Jos hieman haastavampi kouluttaminen innostaa ja haluat tarjota koiralle entistä enemmän valinnanvapautta ja omaehtoisuutta, kuonokopan käytön voi myös opettaa sheippaamalla. Tällöin koira itse oivaltaa askel kerrallaan, että kuonon laittaminen koppaan on kannattavaa. Koira ei laita kuonoaan koppaan namin perässä, vaan se saa palkan vasta sen jälkeen, kun se on toiminut halutulla tavalla. Aluksi koiraa palkitaan pelkästä kuonokopan katsomisesta, ja tehtävää vaikeutetaan pikkuhiljaa. Lopulta koiraa palkitaan siitä, että se pitää kuononsa kopassa pidempiä ja pidempiä aikoja, ja lopulta niin, että remmit kiinnitetään samalla, kun koira edelleen vapaaehtoisesti pitää kuonoaan kopassa.

Tämä menetelmä mahdollistaa sen, että koiralla on entistä enemmän valinnanvapautta ja se on tietoisempi siitä, mitä on meneillään. Kuonokoppa muuttuu myös entistä positiivisemmaksi asiaksi. Namin avulla houkuttelemisessa on se vaara, että koira edelleen kokee kuonokopan ikävänä tai jopa pelottavana asiana, mutta työntää kuononsa joka tapauksessa siihen, koska se haluaa niin kovasti syödä sen sisällä olevan herkun. Tämä ei välttämättä muuta koiran käsitystä kuonokopasta, vaan sen motivaatio ruoan saamiseen on yksinkertaisesti voimakkaampi kuin sen pelko tai epävarmuus. Kun namilla houkuttelu jätetään pois, koira kykenee paljon tietoisemmin tekemään valintoja sen sijaan, että se seuraisi sokeasti herkkupalaa.

Tässä videossa näytetään, kuinka koira voidaan opettaa sheippaamalla käyttämään kuonokoppaa.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Mitä tehdä, kun koira käyttäytyy huonosti?

Summer 16 157

Tuhoaako koira esineitä, vetääkö se hihnassa tai rähiseekö se muille koirille? Tai eikö se yksinkertaisesti kuuntele tai tottele? On turhauttavaa ja joskus jopa elämää rajoittavaa, kun koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. Saattaa kuitenkin olla lohduttavaa tietää, ettet ole yksin. Yksikään koira ei ole täydellinen, ja voit olla varma, että moni muu painii aivan samojen ongelmien kanssa. Yleensä asialle voi myös tehdä hyvinkin paljon, jotta koiran käyttäytyminen muuttuisi toivottuun suuntaan. Oleellista on oppia ymmärtämään koiraa, selvittää taustalla olevat syyt ja opettaa koiralle asiallinen ja hyväksyttävä tapa toimia.

Sulje ensimmäiseksi pois terveydelliset syyt

Yllättävän monen käyttäytymisongelman taustalla on kipu tai terveysongelma, vaikka koira vaikuttaisikin ulospäin täysin terveeltä. Koira on erittäin taitava piilottamaan kipunsa, ja joskus käyttäytymisen muutos on ainoa oire taustalla olevasta terveysongelmasta. Eläinlääkärin tarkistuksen avulla voidaan poissulkea esimerkiksi kivun mahdollinen vaikutus koiran käyttäytymiseen, ja parhaassa tapauksessa ongelmakäytös katoaa kivun hoitamisen myötä.

Ota avuksi ammattilainen

Ammattitaitoisen kouluttajan tai käytösneuvojan avun pyytämistä ei kannata epäröidä. Vaikka olisit kuinka hyvä kouluttamaan koiraasi, monesti ulkopuolisen näkökulma ja osaavan ihmisen vinkit ovat äärimäisen arvokas apu. Kannattaa kuitenkin valita kouluttaja huolella. Ei kannata tyytyä heti ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaan suhtautua terveen kriittisesti kaikkeen, mitä kouluttaja sanoo. Kuka tahansa saa kutsua itseään koirankouluttajaksi, joten kannattaa varmistaa, että kouluttaja on aidosti pätevä. Kannattaa selvittää mahdollisimman paljon taustoja ja kysellä runsaasti kysymyksiä. Saat vapaasti sanoa ei missä tahansa vaiheessa, jos kouluttajan käyttämät koulutusmenetelmät epäilyttävät.

Pidä huoli koiran käyttäytymistarpeiden täyttymisestä

Joskus ei-toivottu käyttäytyminen lisääntyy, jos koiralla ei ole riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Jokaisella koiralla on jossakin määrin tarve haistella, ratkaista ongelmia, oppia uutta, tutkia ympäristöä vapaana tai pitkässä liinassa, leikkiä, järsiä, ja tietysti liikkua riittävästi. Mieti, mikä on juuri sinun koirallesi tärkeää ja kokeile, millainen vaikutus eri aktiviteettien lisäämisellä tai vähentämisellä on. Kokeile virikkeitä, aktivointileluja, piilota koiralle herkkuja, opeta sille uusia temppuja tai aloita sen kanssa uusi harrastus. On myös hyvä muistaa antaa koiran levätä ja nukkua riittävästi.

Vähennä stressiä

Joskus koiran käyttäytymisen taustalla on stressi, vaikka se olisikin vain lievää tai ajoittaista. Stressiä aiheuttavat niin huolestuttavat kuin innostavatkin tilanteet. Jos koiran päivä täyttyy kiihdyttävistä aktiviteeteista, kuten pallon jahtaamisesta tai pihalla haukkumisesta, sen stressitaso saattaa olla jatkuvasti koholla. Stressiä voi myös aiheuttaa turhautuminen, jos koira ei esimerkiksi saa jotakin haluamaansa tai se ei ymmärrä, mitä omistaja toivoo sen tekevän. Jos koira kokee runsaasti stressiä aiheuttavia tilanteita pitkin päivää, sen stressitaso jatkaa nousuaan, mikä saattaa johtaa ongelmakäyttäytymisen lisääntymiseen. Mieti, miten voit vähentää koiran kokemaa stressiä, jolloin ei-toivottu käyttäytyminen saattaa hyvinkin vähentyä ja lieventyä.

Mikä on käytöksen syynä?

On tärkeää selvittää, mikä on käyttäytymisen taustalla, jotta voidaan vaikuttaa ongelman ytimeen pelkkien oireiden sijaan. Koira ei koskaan käyttäydy huonosti tahallaan, vaan taustalla on aina jokin syy. Koira toimii sen mukaan, mikä on milloinkin sille kannattavaa.

Mieti, mikä koiraa motivoi; mitä se yrittää käytöksellään saavuttaa. Onko se ehkä joskus aikaisemmin saanut palkan käytöksestään tavalla tai toisella? Esimerkiksi koira, joka vie keittiön pöydältä ruokaa, on todennäköisesti palkinnut itse itseään niinä kertoina, kun pöydälle on unohtunut jotakin herkullista. Vai yrittääkö koira käytöksellään sen sijaan vältellä jotakin? Haukkuuko se vastaantuleville koirille siksi, että se on innoissaan ja haluaa tutustua vai siksi, että se on peloissaan ja haluaa karkottaa ne pois? Koiran elekielen oppimisesta on suuri apu taustalla olevan tunnetilan selvittämiseen.

Usein syynä koiran käyttäytymiselle on yksinkertaisesti se, ettei se ymmärrä, mitä siltä vaaditaan. Oletamme usein koiran tietävän, miten sen kuuluu käyttäytyä, mutta koira ymmärtää itse asiassa yllättävän vähän meidän säännöistämme ja käskyistämme. Syynä huonolle käyttäytymiselle on harvoin se, että koira olisi tahallaan tottelematon.

Palkitse, älä rankaise

On ehkä houkuttelevaa rangaista koiraa sen huonosta käytöksestä. Useat tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että rankaiseminen ei ole lainkaan yhtä tehokasta, turvallista tai koiraystävällistä kuin palkitsemiseen perustuvat menetelmät. Riskit ovat suurempia rankaisujen mennessä pieleen, koiran stressi ja ahdistus lisääntyy, suhde omistajaan huononee, aggressiivinen käytös lisääntyy, ja koira saattaa muodostaa voimakkaita pelkoja kohteisiin, jotka olivat rankaisuhetkellä läsnä. Rankaisemalla koiran saa ehkä lopettamaan käytöksensä hetkellisesti, mutta pidemmällä aikavälillä se ei ole tehokasta. Palkitsemalla saadaan pitkäkestoisempia ja luotettavampia tuloksia aikaan, koiran hyvinvointi paranee ja suhde omistajan ja koiran välillä vahvistuu.

Sen sijaan, että odottaisit koiran toimivan väärin, jotta sitä voisi rangaista, keskity mieluummin siihen, mitä haluaisit koiran mieluummin tekevän. Huomaa ne hetket, kun koira käyttäytyy hyvin, ja palkitse sitä. Sen sijaan, että keskittyisit esimerkiksi hihnassa vetämisen lopettamiseen, mieti, miten vierelläsi kävelemisen voisi tehdä koiralle mahdollisimman kannattavaksi. Jos taas koiralla on tapana rynnätä hyppimään vieraita vasten, sen voi opettaa odottamaan omalla paikallaan tai kantamaan lempileluaan sen sijaan.

Aina on hyvä puuttua käyttäytymisen syihin sen sijaan, että keskittyisi pelkästään lopettamaan ei-toivotun käytöksen. Jos taustalla on esimerkiksi pelko, koiralle on opetettava, ettei sillä ole mitään syytä pelätä. Tällöin on tärkeää välttää koiran asettamista sen pelkäämiin tilanteisiin ja lieventää kohteen uhkaavuutta jollakin tapaa. Pelottava kohde voi esimerkiksi olla niin kaukana, että koira ei huolestu. Lisäksi koiralle voidaan opettaa, että pelottavan asian näkeminen (tai kuuleminen) johtaa aina johonkin hyvään, esimerkiksi makupalojen saantiin. Jos taas käyttäytymisen syynä on turhautuminen, koiralle on opetettava pikkuhiljaa itsehillintää ja kohteista luopumista positiivisesti vahvistamalla. Jos syynä on se, ettei koira ymmärrä mitä siltä halutaan, sille on opetettava toivottu käytös alusta alkaen.

Ennakoi ja ehkäise

Tärkeää on myös liian vaikeiden tilanteiden ehkäiseminen ja ennakoiminen. Mitä useammin koira pääsee harjoittamaan ei-toivottua käytöstään, sitä vahvemmaksi se muuttuu. On siis väliaikaisesti vältettävä niitä tilanteita, jotka ovat koiralle liian vaikeita, kunnes se oppii uuden käyttäytymismallin. Esimerkiksi kielletyt esineet, joita koira järsii mielellään, voidaan laittaa piiloon tai verhot voidaan sulkea, jos koira haukkuu kodin ohi kulkeville koirille.

Oppimalla tuntemaan tilanteet, eleet ja käyttäytymismallit, jotka edeltävät ei-toivottua käytöstä, voit tarjota koiralle muuta tekemistä jo ennen kuin huono käytös ilmenee. Voit esimerkiksi pyytää koiraa tekemään sen hyvin osaaman tempun tai käskyn, antaa sille lelun retuutettavaksi, heittää nameja maahan etsittäväksi tai tarjota sille aktivointilelun.

Oleellista ei siis ole niinkään se, mitä tehdään sillä hetkellä, kun koira toimii väärin, vaan se, mitä tehdään kaikkina muina aikoina, ettei huonoa käytöstä pääsisi edes syntymään. Jos koira kuitenkin pääsee toimimaan ei-toivotulla tavalla, tähän on oltava myös jonkinlainen toimintasuunnitelma. Koiralta voi esimerkiksi pyytää sen osaamaa käskyä, kuten istumista, omaan petiin menemistä, katsekontaktin tarjoamista tai luoksetuloa. Näin koira saa selkeän tehtävän, joka sen on helpompi käsittää kuin vaatimus ’ei minkään’ tekemisestä.

Jos koira käyttäytyy huonosti siksi, että tilanne on sille liian vaikea, sitä voidaan helpottaa jollakin tavoin tai koira voidaan viedä kokonaan pois tilanteesta. Joskus koiraa voidaan harhauttaa lelulla tai herkulla tai sille voidaan tarjota jotakin muuta, mihin keskittyä tai purkaa energiaa.

Tee onnistumisesta koiralle helppoa

Aina, kun koiralle opetetaan uusi tapa toimia, tuntea tai ajatella, on tärkeää luoda olosuhteet sellaisiksi, että koiran onnistuminen olisi mahdollisimman todennäköistä. Tee tilanteesta koiralle niin helppo kuin mahdollista. Niin helppo, että sen harjoitteleminen tuntuu melkeinpä järjettömältä. Edistymistä tapahtuu sitä nopeammin, mitä enemmän koira saa onnistuneita kokemuksia tilanteesta. Jos koira epäonnistuu, tilanne oli ehkä sille liian vaikea, ja tällöin on mentävä askel tai pari taaksepäin ja helpotettava tehtävää. On myös pidettävä huoli siitä, että tottelemisesta saatu palkka on koiralle palkitsevampi kuin mikään muu ympäristössä sillä hetkellä oleva asia.

Koiran käyttäytymisen muuttamiseen menee aina jonkin verran aikaa ja vaivannäköä. Kun edetään koiran tahtiin, koiraa kuunnellen ja ymmärtäen, kova työ kuitenkin palkitaan lopulta, ja arki ja yhteiselo koiran kanssa helpottuu.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kasvattaja-lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Tietääkö koirasi, mistä palkitset sitä?

suomi17 067

Kun palkitsemme koiraa hyvästä käytöksestä, toimimme usein sen mukaan, minkä itse koemme loogiseksi; mitä itse kuvittelemme palkitsevamme.

Koira saa ehkä herkkupalan kynsienleikkuun tai eläinlääkärin tarkistuksen jälkeen. Sitä saatetaan palkita hyvin menneestä lenkistä makupalalla. Tai ehkä koira on juuri ohittanut toisen koiran hienosti hihnassa, ja se saa siitä palkaksi namin.

Näinhän koira oppii, että hyvästä käytöksestä sitä palkitaan, jolloin se alkaa käyttäytyä entistäkin paremmin, eikö niin?

Ei välttämättä.

Me ihmiset ymmärrämme, jos meitä kiitetään tai palkitaan jostakin jälkeenpäin. Tiedämme, että tilillemme maksettu palkka on seurausta siitä, että jaksoimme mennä päivittäin töihin kokonaisen kuukauden ajan. Ymmärrämme, jos perheenjäsen kiittää meitä astioiden tiskaamisesta, kun olemme pari minuuttia sitten laittaneet viimeisen lautasen kuivumaan.

Emme kuitenkaan pysty selittämään koiralle, mistä sitä palkittiin. Koira elää hetkessä, eikä se ymmärrä automaattisesti, mitä se tarkalleen ottaen teki ansaitakseen jotakin hyvää. Koira oppii käyttäytymisensä seuraukset ainoastaan useiden toistojen seuruksena, ja vain jos sitä palkitaan juuri sillä hetkellä, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla.

Jopa pari sekuntia voi olla liian pitkä aika, eikä koira enää yhdistä namin saantia siihen, mitä se teki kaksi sekuntia sitten. Koira voi toki myös oppia, vaikka sen käytöksen ja palkitsemisen välillä olisi pidempikin aika, mutta oppimiseen vaaditaan huomattavan paljon enemmän toistoja, ja seurausten tulee olla mahdollisimman johdonmukaisia.

Jos halutun käytöksen ja palkan välillä on liian pitkä aika, koiran on vaikeampi ymmärtää, mistä käytöksestä sitä palkittiin. Se saattoi palkitsemishetkellä tehdä jotakin aivan muuta, kuten rapsuttaa korvaansa, hypätä ilmaan, kääntää päätään, haukkua tai nostaa tassuaan. Se käytös, mitä koira sattui sillä hetkellä tekemään, vahvistuu toivotun käytöksen sijaan. Vaikka koira olisi viisi sekuntia sitten tehnyt täsmälleen haluamasi asian, se hetki on jo ehtinyt mennä.

Koira saattaa myös oppia ketjuttamaan käyttäytymisiään. Se saattaa esimerkiksi luulla, että ”istu” tarkoittaa ”istu ensin ja hyppää sitten omistajaa vasten”, jos palkka on tullut vasta siinä vaiheessa, kun koira on jo pompannut pystyyn. Ketjuttamiselta voi välttyä oikealla ajoituksella ja myös helpottamalla tilannetta koiralle riittävästi.

Jos tarkoituksena on muuttaa esimerkiksi pelkäävän koiran suhtautumista tiettyä tilannetta kohtaan, ajoituksella on entistäkin tärkeämpi merkitys. Ei auta, jos koira saa namin juuri ennen eläinlääkärin tarkastusta tai vasta toimenpiteen jälkeen. Jotta koira yhdistäisi eläinlääkärin käsittelyn positiivisiin asioihin, sen on saatava herkkuja nimenomaan toimenpiteen aikana. Namien esiin kaivaminen ei myöskään auta siinä vaiheessa, kun koira ei ole vielä edes huomannut pelottavaa vastaantulevaa koiraa, eikä myöskään siinä vaiheessa, kun toinen koira on jo kulkenut ohi. Ajoituksen on osuttava juuri siihen hetkeen, kun koira havaitsee pelottavan asian. (Toki joissain tapauksissa on hyödyllistä palkita koiraa myös etukäteen tai jälkikäteen, mutta kaikkein tärkeintä on palkkaaminen pelottavan tapahtuman aikana.)

Moni koira ei tietenkään tällaisissa tilanteissa edes kykene syömään mitään, jos tilanne on riittävän pelottava. Tällöin on käytettävä apuna myös siedättämistä; eli tilanteista tehdään joka vaiheessa niin lieviä ja helppoja, että koiraa ei juurikaan ahdista, ja tilannetta vaikeutetaan pikkuhiljaa.

Oikea ajoitus onnistuu huomattavasti helpommin, jos käytössä on naksutin tai muu ääni, joka kertoo koiralle palkan saapumisesta. Kun koira oppii, että aina tietyn äänen kuullessaan se saa herkun, jo pelkkä äänen kuuleminen vahvistaa koiran käytöstä. Näin pystyt kertomaan koiralle alle sekunnin tarkkuudella, missä kohtaa se tarkalleen ottaen toimi oikein, eikä ole niin vakavaa vaikka namin esille kaivamiseen menisi muutamakin sekunti tämän jälkeen. Koira tietää, että palkka on tulossa, ja se on siis jo palkkautunut oikeasta asiasta. Oleellista on siis se, mitä koira teki kuullessaan palkkioäänen, eikä se, mitä se teki namin saadessaan.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Oletko roturasisti?

heinäkuu 17 5842

Kaikki labradorinnoutajat ovat kilttejä. Vinttikoiralle ei voi opettaa luotettavaa luoksetuloa. Kaikki bordercolliet ovat älykkäitä. Huskya on vaikea kouluttaa. Pitbullit ja staffit ovat vaarallisia. Akitat ovat kovapäisiä. Pikkukoirat räksyttävät jatkuvasti.

Näitä yleistyksiä kuulee jatkuvasti, erilaisina variaatioina. Jokaisesta rodusta löytyy uskomuksia ja ennakkoluuloja pilvin pimein. Osa yleistyksistä on positiivisia, osa taas negatiivisia.

Emme aina edes tiedosta, että suhtaudumme johonkin rotuun tietyllä tavalla. Moniin näistä ennakkoluuloista emme pysty edes itse vaikuttamaan, vaan ne tapahtuvat automaattisesti, huomaamattamme. Osa ennakkokäsityksistä ovat todennäköisesti sisäsyntyisiä; suhtaudumme eri tavalla pieneen, pörröiseen, suurisilmäiseen ja luppakorvaiseen koiraan kuin suureen, lihaksikkaaseen ja lyhytkarvaiseen koiraan. Osa käsityksistämme taas ovat opittuja; jos esimerkiksi tietyn rotuinen koira on purrut sinua ollessasi pieni, suhtaudut siihen todennäköisesti varautuen myös aikuisena. Jos taas olet aina omistanut esimerkiksi dobermanneja, käsityksesi niistä on todennäköisesti positiivisempi kuin jonkun muun, jonka ainoat kokemukset rodusta ovat tv-ohjelmista ja elokuvista, joissa se kuvataan aina pelottavana vahtikoirana.

Rotujen välillä on eroja, mutta jokainen koira on myös yksilö

En missään nimessä väitä, että jokainen rotu olisi käyttäytymiseltään täsmälleen samanlainen, tai ettei niiden välillä olisi minkäänlaisia eroja. Eri rotujen yksilöillä on tietysti geneettiset taipumukset tietynlaiseen käyttäytymiseen ja luonteenpiirteisiin. Rotu kuitenkin määrittää vain sen, mihin suuntaan koiran käytös saattaa kehittyä. Koiran käytökseen vaikuttavat voimakkaasti myös ympäristö sekä koiran elämän aikaiset kokemukset. Saman rodun edustajat saattavat kasvaa hyvinkin erilaisiksi erilaisissa ympäristöissä.

Koiran rotu voi toisaalta vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia se elämänsä aikana saa, ja näin ollen vaikuttaa epäsuorasti sen käyttäytymiseen. Tietynlaiset ihmiset saattavat päättää hankkia tietynrotuisen koiran, jolloin tämän rotuiset koirat saavat hyvin samankaltaisia kokemuksia. Koiran rotu vaikuttaa myös siihen, miten omistaja suhtautuu koiraan ja kouluttaa sitä. Jos omistaja esimerkiksi uskoo, että rotu on tyhmä tai itsepäinen, eikä sitä voi kouluttaa, hän ei välttämättä vaivaudu edes yrittämään. Jos omistaja uskoo, että rodun kouluttaminen vaatii ”kovemman käden”, koiran saamat kokemukset ovat hyvin erilaisia kuin toisenrotuisen yksilön saamat kokemukset. Myös muiden ihmisten suhtautuminen koiraan riippuu sen rodusta. Jos suurin osa koiran kohtaamista ihmisistä hermostuu ja siirtyy toiselle puolelle katua koiran nähdessään, tällä voi olla vaikutusta siihen, miten koira suhtautuu ihmisiin. Toisenrotuinen koira taas saattaa saada hymyileviä katseita ja rapsutuksia ohikulkevilta ihmisiltä. Jopa muiden koirien suhtautuminen yksilöön voi riippua koiran rodusta; joidenkin rotujen eleitä voi olla vaikeampi lukea, jolloin lajikumppanit saattavat suhtautua niihin epäilevästi.

Toki on tärkeää tietää, mihin tarkoitukseen koira on jalostettu, mitkä käyttäytymismallit ovat sille ominaisia ja mitkä luonteenpiirteet ovat todennäköisempiä. Pelkkä rotu ei kuitenkaan kerro koko tarinaa; rosun luonteen kuvaukset ovat enemmänkin keskiarvoja, ja on muistettava, että rotujen sisällä on myös runsaasti vaihtelua. Saman rodun sisältä löytyy yleensä laaja skaala eriluonteisia ja eri tavalla käyttäytyviä koiria.

Koiran rodun tietäminen on vain osa kokonaisuutta. Se ei vielä kerro, millainen koira on yksilönä. Jos oletamme liikaa koirasta sen rodun perusteella, saatamme vetää koirasta johtopäätöksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. On paljon hyödyllisempää suhtautua koiraan yksilönä, ottaen tietysti rodun huomioon.

”Tämähän on normaalia tälle rodulle”

Välillä kuulee sanottavan, että jonkin rodun kuuluukin olla arka, pelokas tai varautunut, tai että epävarmuudesta, pelosta tai stressistä vihjaavat eleet ja käyttäytymismallit ovat normaalia käytöstä tietylle rodulle. Toki on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi arkuus voi olla yleisempää joissakin roduissa, mutta se ei tarkoita, etteikö asialle kannattaisi tai voisi tehdä mitään. Samalla tavoin vaikka tietyt käyttäytymismallit olisivatkin yleisimpiä tietyissä roduissa, se ei tarkoita, etteikö käyttäytymisen taustalla olisi aitoja tunnetiloja.

Joskus voi käydä niinkin, että koiran käyttäytymistä tulkitaan väärin siksi, että stressi ja pelko saattavat ilmetä eri roduissa (ja yksilöissä) eri tavalla. Esimerkiksi bordercollieille on tyypillistä osoittaa pelkonsa käyttämällä runsaasti rauhoittavia signaaleja, kiemurrella, lepytellä ja näyttää äärimmäisen ”miellyttämisenhaluiselta”. Tämä tulkitaan helposti ystävällisyydeksi tai ”alistumiseksi”, ja sitä saatetaan myös pitää bordercollieille normaalina käytöksenä. Tällöin voi jäädä huomaamatta, että koira onkin oikeasti epävarma ja huolissaan. Staffit taas saattavat reagoida herkästi stressiin tarttumalla suullaan johonkin lähellä olevaan, kuten hihnaan, vaatteisiin tai omistajan käsiin (ilman siis minkäänlaista tarkoitusta satuttaa tai aiheuttaa vahinkoa). Tätä saatetaan pitää leikkisyytenä, tottelemattomuutena, tai jopa normaalina käytöksenä rodulle. Monelta jää ymmärtämättä taustalla oleva tunnetila. Akita taas saattaa osoittaa pelkonsa tai epävarmuutensa hyvin eleettömästi, esimerkiksi jähmettymällä paikoilleen ilmeenkään värähtämättä. Tämä saatetaan tulkita jääräpäisyydeksi tai tottelemattomuudeksi, tai se saattaa jäädä omistajalta kokonaan huomaamatta. Meidän on paljon helpompi lukea rotuja ja yksilöitä, jotka näyttävät pelkonsa meille helposti ymmärrettävällä tavalla, kuten pakenemalla tai piiloutumalla.

Nämä ovat tosiaan yleistyksiä siitä, mitä eri rotujen edustajat saattavat tehdä stressaantuessaan tai pelätessään. Se ei missään nimessä tarkoita, että kaikki tämänrotuiset koirat toimisivat näin, vaan eri yksilöillä on aina eri keinoja selviytyä stressistä.

On aina hyvä miettiä, mikä voi olla koiran käytöksen taustalla, vaikka se olisi kuinka ominaista kyseiselle rodulle.

”Vaaralliset” ja ”ystävälliset” rodut

Jos kadulla tulee vastaan kaunis kultainennoutaja tai söpö kääpiövillakoira, saatat olettaa sen olevan ystävällinen ja ehkä jopa mennä silittämään sitä. Mutta entä jos kyseinen yksilö onkin pelokas tai jopa aggressiivinen? Vastaantuleva pitbull taas saatetaan kiertää kaukaa, vaikka se olisi maailman ystävällisin koira. Kumpikin ennakkokäsitys voi olla haitallinen.

Moni ”vaarallisen” rodun omistaja saa kuulla täysin tuntemattomilta ihmisiltä ikäviä kommentteja koirastaan, koiran käyttäytymisestä tai luonteesta riippumatta. Sen sijaan pieniä koiria ja ”ystävällisiä” rotuja ei monesti oteta vakavasti, vaikka ne käyttäytyisivät aggressiivisesti. Kuonokopallista bordercollieta saatetaan lähinnä ihmetellä (ja mennä silittämään joka tapauksessa), ja murisevalle chihuahualle saatetaan vain nauraa.

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuskatsauksen mukaan on melkein mahdotonta arvioida koiran aggressiivisuutta pelkän rodun perusteella. Eri tutkimuksista saatiin hyvin erilaisia tuloksia siitä, mitkä rodut purevat kaikkein todennäköisimmin. Riippuen siitä, mitä tarkalleen ottaen tutkittiin ja miten, ”aggressiivisimmiksi” roduiksi osoittautuivat mm. jackrusselinterrieri, bordercollie, saksanpaimenkoira, cockerspanieli, pitbull, rottweiler tai lhasa apso. Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä tuloksista, jotka vaihtelivat huomattavasti ajankohdan, alueen ja rotujen yleisyyden mukaan.

Pienet rodut aiheuttavat tietysti vähemmän vahinkoa purressaan, mutta niiden todennäköisyys aggressiiviseen käytökseen on usean tutkimuksen mukaan jopa suurempi kuin isojen rotujen.

Mediassa vahvistetaan entisestään käsityksiä, joita ihmisillä on eri rotujen vaarallisuudesta. Jos pikkukoira puree ihmistä, se ei ole uutinen. Jos taas kyseessä on suurikokoinen koira, sitä uutisoidaan laajasti, ja ainakin Iso-Britanniassa koiraa kuvaillaan usein ”pitbull-tyyppiseksi”, oli kyseessä sitten mikä tahansa suurikokoinen, lyhytkarvainen koira. Uutisten yhteydessä saatetaan jopa käyttää täysin tapahtumaan liittymätöntä kuvaa rodusta, joka mielletään vaaralliseksi, vaikka purija olisi ollut jokin aivan muunrotuinen koira.

Ennakkoluulot ovat niin voimakkaita, että samaan koiraan suhtaudutaan eri tavalla riippuen siitä, minkä rotuinen ihmiset luulevat sen olevan. Yhdysvaltalaistutkimuksessa saatiin selville, että jos rescueyhdistyksessä asuvia sekarotuisia koiria kuvailtiin ”pitbull-tyyppisiksi”, niiden adoptointi oli huomattavan paljon epätodennäköisempää kuin hyvin samannäköisten koirien, joita kuvailtiin muunrotuisiksi. Lisäksi jos ihmiset katsoivat videon koirasta, jonka sanottiin olevan pitbull-tyyppinen, he kokivat sen vähemmän miellytttävänä kuin jos täsmälleen saman koiran sanottiin olevan toisenrotuinen, esimerkiksi labradorimix.

”Tätä rotua on koulutettava kovalla kädellä”

Moni uskoo, että tiettyjä rotuja ei yksinkertaisesti voi kouluttaa lempeästi ja positiivisesti vahvistamalla, vaan niille on pakko ”näyttää kuka on pomo”, ja rankaiseminen kuuluu asiaan. Tästä syntyy itseään vahvistava kierre, jossa koira saattaa puolustautua, jolloin omistaja kokee entistä enemmän tarvetta kovien otteiden käyttämiseen.

Totuus on, että kaikki koirat oppivat samalla tavalla, rodusta riippumatta. Positiivinen vahvistaminen toimii niin villakoiraan kuin rottweileriinkin, ja rankaisemisen seuraukset ovat haitallisia ja usein jopa vaarallisia.

Suhtaudutaan koiriin yksilöinä

Mielestäni on hyvä tiedostaa yleistykset, oletukset ja ennakkoluulot, joita meillä on tietyistä roduista. Näin voimme alkaa kyseenalaistaa, pitävätkö ne oikeasti paikkansa vai eivät. Jos suhtaudumme jokaiseen koiraan yksilönä sen sijaan, että vetäisimme heti johtopäätöksiä rodun perusteella, opimme katsomaan koiria objektiivisemmin ja realistisemmin, ja ymmärrämme niitä sen seurauksena paremmin.

Mihin ennakkokäsityksiin olet itse törmännyt?

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat viikoittaisen vinkin sähköpostiisi! Bonuksena saat myös ilmaisen minikurssin koiran totuttamisesta kynsien leikkaukseen. 🙂

Tämän kirjan koirasi haluaisi sinun lukevan

Haluaisitko ymmärtää koiraasi entistäkin paremmin? Toivoisitko vahvempaa suhdetta511hEZ1I1uL sinun ja koirasi välille? Haluatko helpottaa arkea koirasi kanssa ja opettaa sen käyttäytymään toivomallasi tavalla positiivisin ja koiralähtöisin menetelmin? Kiinnostaisiko tietää, miten voisit parantaa koirasi hyvinvointia ja tarjota sille onnellisimman mahdollisen elämän? Oletko nauttinut blogini lukemisesta?

Jos vastauksesi yhteenkin näistä on kyllä, pidät varmasti tästä kirjasta. Kirjassa on tiivistetysti ja helppolukuisesti kaikki perusasiat koirien käyttäytymiseen liittyen. Kirjassa on osittain samoja asioita, mistä olen blogissakin kirjoittanut, mutta myös paljon uutta ja mielenkiintoista.

E-kirja

E-kirjan saa esim. Google Play Storesta sekä Kindle-versiona.

Painettu kirja

Painetun kirjan saa tilattua mm. täältä.

 

Suuret kiitokset, jos ostat kirjan ja tuet näin blogia. 🙂

%d bloggaajaa tykkää tästä: