10 myyttiä koiranpennun kouluttamisesta

Aina välillä on hyvä kyseenalaistaa ja haastaa mielessään niitä asioita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä ja faktoina. Mihin se, mitä tiedämme, itse asiassa perustuu? Kuten monesta muustakin aiheesta, myös pentujen kasvatuksesta, koulutuksesta ja käyttäytymisestä kiertää runsaasti faktoina pidettyjä uskomuksia omistajalta ja kasvattajalta toiselle. Moni näistä uskomuksista ei välttämättä perustu lainkaan tutkittuun tietoon tai oikeisiin faktoihin, vaan joku on vain jossakin vaiheessa päättänyt, että näin asiat ovat. Tietoa koirien käyttäytymisestä saadaan kuitenkin jatkuvasti lisää, ja vanhoja käsityksiä voidaan alkaa pikkuhiljaa päivittää. Tässä käydään läpi kymmenen tällaista uskomusta ja pohditaan, onko niissä perää vai ei.

1. Pentutesti on luotettava tapa arvioida pentujen tulevaa luonnetta.

Pentutestit ovat yleinen tapa koittaa selvittää, minkälaiseen kotiin eri yksilöt saattaisivat sopeutua. Kuitenkin tutkimusten mukaan pentutestien tulokset eivät juurikaan vastaa aikuisen koiran käytöstä. Pentujen persoonallisuus ja luonne on vasta kehittymässä, ja siihen on mahdollista vaikuttaa vielä voimakkaasti kokemusten ja koulutuksen kautta. Osa geneettisistäkin ominaisuuksista saattaa ilmetä koiran käytöksessä vasta myöhemmällä iällä. Pennun käytös alkaa muuttua pysyvämmäksi vasta siinä vaiheessa, kun se on jo muuttanut uuteen kotiinsa.

Pentutesti kertoo, millaista pennun käytös on sillä hetkellä. Jos testi toistettaisiin, tulokset eivät siis todennäköisesti olisi samoja vuoden päästä – tai välttämättä edes seuraavana päivänä. Joskus pentutestin tulokset voivat jopa muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi, jos omistaja uskoo pennun luonteen olevan tietynlainen ja kohtelee sitä sen mukaisesti. Pahimmillaan jo pentutesti itsessään voi aiheuttaa ongelmia. Jos pentutestiin sisältyy esimerkiksi kovia ääniä tai muita mahdollisesti pelottavia tilanteita, voi epävarma pentu muuttua entistäkin aremmaksi, erityisesti jos testi satutaan tekemään pelkokauden alkuvaiheessa.

2. Pentua ei saa viedä ulos liikaa ennen kaikkia rokotuksia.

Aika ennen täyttä rokotussuojaa sattuu olemaan juurikin se kaikkein otollisin ja tärkein aika pennun sosiaalistamisen kannalta. Jos pentua ei viedä tässä iässä tutustumaan erilaisiin paikkoihin, ihmisiin, koiriin, eläimiin ja ympäristöihin, saattaa se vaikuttaa ikävästi koiran käytökseen myöhemmällä iällä. Eläinlääkäriltä kannattaa kysellä senhetkistä tautitilannetta ja keinoja, joilla riskeiltä voidaan välttyä ilman, että pentua jouduttaisiin ulkoiluttamaan vain kotipihassa tai kodin lähiympäristössä. Pentua voidaan esimerkiksi kantaa ympäriinsä tai voidaan varmistaa, ettei pentua viedä paikkoihin, joissa käy runsaasti muita koiria. Pentu voi myös tutustua tuttuihin, varmasti rokotettuihin aikuisiin koiriin sekä esimerkiksi kotona käyviin erilaisiin ihmisiin.

3. Sosiaalistaminen alkaa vasta luovutusiän jälkeen.

Koiranpennun on tärkeää tottua kaikkiin niihin asioihin, joita se tulee aikuisenakin mahdollisesti kohtaamaan tai kokemaan. Tärkeitä asioita ovat mm. toiset koirat, erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, polkypyörät, autot, autolla matkustaminen, kaupunkiympäristö, erilaiset pinnat, käsittelytilanteet, kodinkoneet, erilaiset äänet, muut eläimet, erilaiset ympäristöt, eläinlääkärissä käyminen ja julkiset kulkuvälineet. Sosiaalistamisen herkkä kausi alkaa jo kasvattajan luona, ja siinä vaiheessa kun pentu muuttaa uuteen kotiinsa, tämä kausi alkaa melkein olla jo lopuillaan – erityisesti, jos luovutusikä on paljon myöhäisempi kuin 8 viikkoa. Kasvattaja voi siis tehdä jo paljon sen taakamiseksi, että pennusta kasvaa tasapainoinen ja reipas aikuinen koira. On kuitenkin tärkeää, että pentua ei altisteta väkisin tilanteille, jotka se kokee pelottavina, vaan kaikista uusista kokemuksista luodaan mahdollisimman positiivisia.

4. Pennulla ei saa käyttää valjaita.

Siitä, millainen vaikutus valjailla on pennun kehittymiseen ei itse asiassa ole kovinkaan paljon tutkimustietoa. Parissa tutkimuksessa on selvitetty, että ainakin väärän malliset tai kokoiset valjaat saattavat rajoittaa (aikuisen) koiran liikerataa. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole selvitetty sitä, minkälainen vaikutus esimerkiksi kaulapannassa vetämisellä on pennun liikkeelle tai kehitykselle. Tiedetään, että ainakin aikuisilla koirilla kaulapantaa vasten vetäminen johtaa siihen, että paine kohdistuu paljon pienemmälle alueelle kuin valjaiden kanssa, ja saattaa siksi johtaa pitkällä aikavälillä mm. silmä- ja niskavaurioihin.

Siinäkin tapauksessa että pennulla käytetään kävelyillä vain kaulapantaa, kannattaa se silti totuttaa valjaiden käyttöön ja pukemiseen pienestä pitäen. Koskaan ei voi tietää, vaikka valjaille tulisikin myöhemmällä iällä tarvetta, ja silloin on hyödyllistä, jos ne ovat jo tuttu juttu. Yllättävän moni koira kokee valjaiden pukemisen epämiellyttävänä tai jopa pelottavana tilanteena, ja siltä voidaan ehkä välttyä, jos tilannetta on harjoiteltu sosiaalistamisen herkän kauden aikana.

5. Pentua täytyy rankaista käsien puremisesta.

Suun käyttäminen maailman tutkimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen on täysin normaalia käytöstä pienelle pennulle. Hampaiden vaihtumisen aikaan pentu myös usein kokee ikävää tunnetta tai jopa kipua ikenissään, mitä se saattaa yrittää lievittää lisäämällä käsien, huonekalujen ja muiden kohteiden pureskelua entisestään. Rankaiseminen tai kiljahtaminen saattaa innostaa joitakin pentuja entisestään, kun taas osa pennuista saattaa oppia yhdistämään ihmiset ja kädet ikäviin asioihin, jolloin suhde väistämättä kärsii.

Kaikkein tärkeintä käytöksen vähentämisessä on tarjota pennulle mahdollisimman paljon erilaisia luvallisia kohteita, joita pureskella. On tärkeää löytää juuri ne materiaalit ja mahdolliset pureskeltavat herkut, joita oma pentu eniten arvostaa. Leluja kannattaa olla koko ajan saatavilla, ja niitä voi käyttää myös puremisen uudelleenkohdistamiseen, jos pentu alkaa purra käsiä leikin lomassa. Tilanteita kannattaa myös ennakoida, ja pentua voi kannustaa leikkimään leluilla erityisesti tilanteissa, joissa se saattaisi aloittaa käsien puremisen. On myös tärkeää, että jos pentu vaikkapa leikkiessään puree vahingossa kättä, kaikki liike loppuu ja ihminen muuttuu “tylsäksi”.

6. Jos pennusta toivotaan näyttelykoiraa, sitä ei saa opettaa istumaan.

On tietysti helpompaa saada pentu seisomaan näyttelyssä, jos istumisesta ei ole muodostunut lähes automaattista käytöstä, jota koira tarjoaa tilanteessa kuin tilanteessa. Syy siihen, miksi istumisesta usein muodostuu näin vahva käytös on yksinkertaisesti se, että istumista on vahvistettu ja palkittu kerta toisensa jälkeen, kun taas seisomista harvoin vahvistetaan millään tapaa. On siis täysin mahdollista opettaa koira istumaan ja silti saada siitä taitava näyttelykoira. Koiralle on vain opetettava, että istuminen kannattaa ainoastaan, jos siihen on annettu käsky, kun taas muina aikoina sitä palkitaan seisomisesta. Näin seisominen muuttuu “automaattiseksi” käytökseksi, jota pentu tarjoaa aina, kun se haluaa jotakin.

7. Pentu on jätettävä mahdollisimman pian yksin uudessa kodissaan.

Uuteen kotiin muuttaminen ja emosta ja sisaruksista eroon joutuminen on usein melkoinen shokki pienelle pennulle. Luonnossa emosta, sisaruksista ja tutusta ympäristöstä vieroittuminen ei tapahtuisi näin yllättäen, vaan pikkuhiljaa. Jos pentu vielä lisäksi jätetään välittömästi yksin yön ajaksi ja heti seuraavana päivänä se jää kotiin työpäivän ajaksi, ei tule varmaan yllätyksenä, jos pentu itkee ja huutaa ja kokee olonsa melkoisen yksinäiseksi.

On tietysti aivan yhtä haitallista, jos pentua ei jätetä lainkaan yksin vaikkapa kolmeen viikkoon, ja sitten oletetaan sen pärjäävän työpäivän ajan omillaan. On mahdollista löytää jonkinlainen kultainen keskitie; pentua ei ole heti pakko niinsanotusti heittää altaan syvään päätyyn, vaan yksin olemista voidaan harjoitella pikkuhiljaa.

On täysin sallittua nukkua pennun vierellä ensimmäiset yöt ja totuttaa se sitten vähän kerrallaan nukkumaan kauempana omistajasta. Yksinoloa päiväsaikaan voi harjoitella aluksi niinkin yksinkertaisilla tavoilla kuin kävelemällä välillä toiseen huoneeseen ja sulkemalla oven tai koiraportin perässään hetkeksi. Yksin kotiin jääminen voidaan aloittaa vaikka vain muutamista minuuteista kerrallaan, pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Pientä pentua ei kannata välittömästi jättää yksin tuntikausiksi – osittain myös siksi, että sisäsiistiksi oppiminen vaikeutuu huomattavasti, sillä pieni pentu ei vielä kykene pidättämään kovin pitkiä aikoja.

8. Pentua voi ravistaa niskanahasta /selättää / sille voi murista, koska emokin tekee niin.

Emme voi mitenkään käyttäytyä täsmälleen samalla tavalla kuin koira – elekieli, ajoitus ja moni muu asia menee väistämättäkin helposti pieleen. Moni niistä käytöksistä, joita kuvitellaan normaaliksi emon käytökseksi, eivät myöskään välttämättä ole sitä.

On myös tärkeä muistaa, että ihmisinä meillä on käytössämme runsaasti työkaluja, tietoa ja koulutuskeinoja pennun käytöksen muuttamiseen paljon eettisemmillä ja luotettavammilla tavoilla. Useiden tutkimusten tuloksista tiedetään, että rankaisujen käyttäminen (joihin kaikki edellämainitut lukeutuvat) heikentää omistajan ja koiran välistä suhdetta, lisää koiran ahdistusta ja aggressiivista käytöstä ja saattaa jopa pahentaa käytösongelmia. Palkitseminen sekä ympäristön ja oman toiminnan muokkaaminen sellaisiksi, että onnistuminen olisi koiralle mahdollisimman helppoa, ovat tutkitusti huomattavasti tehokkaampia, kestävämpiä ja riskittömämpiä keinoja koiran kouluttamiseen.

9. Paras tapa opettaa pentu sietämään käsittelyä on olla antamatta periksi.

Yleinen tapa opettaa pentu hyväksymään esimerkiksi sylissä pitäminen, käsittely tai erilaiset toimenpiteet on se, että pennun rimpuiluista tai vastalauseista ei välitetä, vaan tilanne viedään aina loppuun ja pentu päästetään menemään vasta, kun se lopettaa vastustelun. Tämä opettaakin pennun monessa tapauksessa pysymään aloillaan käsittelyn aikana, mutta se ei opi pitämään tilanteita miellyttävinä. Osalle koirista tällainen menettely saattaa jopa johtaa entistä negatiivisempaan suhtautumiseen käsittelyä kohtaan. Jos taas varmistetaan, että pennun kokemukset käsittelytilanteesta ovat positiivisia, on paljon todennäköisempää, etteivät mahdolliset myöhemmät negatiiviset kokemukset käsittelytoimenpiteistä aiheuta ongelmia, sillä pennulla on jo runsaasti positiivisia kokemuksia “pankissa”.

10. Pentu oppii olemaan vahtimatta tai puolustamatta ruokaansa, kun se otetaan siltä välillä pois.

Pentu, jolla ei ole minkäänlaista taipumusta vahtimiseen, saattaa hyvinkin olla välittämättä, vaikka joku veisi sen ruoan tai luun siltä pois. Jollakin toisella pennulla tällainen menettely saattaa kuitenkin pahimmillaan johtaa siihen, että pentu uskoo entistä vakaammin, että sillä on syytäkin puolustaa ruokaansa, koska ihminen selvästi havittelee sitä. Paljon tehokkaampaa on opettaa pennulle, että ihminen ei ole millään lailla kiinnostunut sen ruoasta – ja että itse asiassa ihmisen lähestyminen johtaa vain hyviin asioihin. Pennun ruokakuppiin voi esimerkiksi käydä välillä pudottamassa jotakin vieläkin parempaa kuin se, mitä pentu sillä hetkellä syö. Pentu voidaan myös opettaa irrottamaan sen hallussa oleva esine opettamalla sille, että se saa tilalle jotakin vieläkin parempaa.

Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.

Älä valitse koirarotua ulkonäön perusteella

Kun suunnittelet uuden nelijalkaisen perheenjäsenen lisäystä, oli se sitten pentu, rescue tai kodinvaihtaja, teet samalla valinnan siitä, millaista elämäsi tulee olemaan seuraavat 10-15 vuotta.

Valintaa ei siis kannata tehdä kevyesti. Aivan ensimmäiseksi on tietysti päätettävä, minkä rotuisen koiran otat. Jos olet ottamassa esimerkiksi sekarotuisen rescuen, voi olla haastavampaa tietää, millainen rotusekoitus taustalta löytyy. Joskus on kuitenkin mahdollista saada jonkinlainen yleiskäsitys siitä, onko koirassa ehkä terrieriä, vinttikoiraa, paimenkoiraa tai jotakin muuta.

Moni luonteenpiirre ja käyttäytymismalli on pohjaltaan ainakin osittain periytyvä, geneettinen ominaisuus. Kun valitset koirarodun harkitusti on todennäköisempää, että koirasi tulee soveltumaan omaan elämäntyyliisi, arki sujuu helposti, eikä ongelmakäytöstä ilmene. Eri rodut on jalostettu alun perin erilaisia tarkoitusperiä varten, joten niissä korostuvat erilaiset piirteet ja käyttäytymismallit. Erilaiset käytösongelmat ja haasteet saattavat myös olla yleisempiä tai harvinaisempia riippuen rodusta. Yhdellä rodulla saattavat yhdenlaiset ongelmat olla todennäköisempiä, kun taas toisessa rodussa saattavat korostua toisenlaiset haasteet.

Tietysti myös yksilöiden välillä on huomattavasti eroja, ja vaikutusta on myös kasvatuksella ja pennun varhaisilla kokemuksilla. Rodun valinnalla voit kuitenkin vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti koirasi käytös tulee olemaan tietynlaista. Se taas määrittelee osaltaan sen, millaista elämä tulevan koirasi kanssa tulee olemaan seuraavat vuodet. Koiranpentu ei ole syntyessään tyhjä taulu; siitä löytyy jo jonkinlaista hahmotelmaa, jota pääset myöhemmin täydentämään. Valitsemalla rodun valitset siis, mihin suuntaan koiran käyttäytymisen piirteet lähtevät suunnilleen kehittymään.

Miten valita rotu?

Moni valitsee tulevan koiransa rodun (joko tietoisesti tai tiedostamattaan) ulkonäön perusteella; mikä näyttää söpöltä/kauniilta/komealta/hienolta. Tämä on ehkä huonoin mahdollinen peruste rodun valitsemiselle.

Koiran ulkonäkö ei vaikuta siihen, millaista yhteiselonne tulee olemaan seuraavan yli kymmenen vuoden ajan. Koiran käyttäytyminen sen sijaan vaikuttaa hyvinkin merkittävästi elämääsi ja hyvinvointiisi (puhumattakaan koiran omasta hyvinvoinnista) pitkällä aikavälillä. Jos valitset rodun ”väärin”, voi elämä koiran kanssa olla melkoisen uuvuttavaa ja haastavaa – ja siinä ei paljon lohduta, vaikka koira olisi kuinka söpö tai kaunis tahansa.

Suosittelen lähtemään liikkeelle melko avoimin mielin; rodun ei tarvitse olla mielestäsi maailman kaunein tai upein, kunhan sen ulkonäkö on edes jossain määrin hyväksyttävä omasta näkökulmastasi. Voin luvata, että opit joka tapauksessa rakastamaan koirasi ulkonäköä ja pitämään sitä maailman kauneimpana koirana, vaikka et alun perin olisi niin ajatellut. (Paljastus: Kuutisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että en ikinä ottaisi staffia, koska en pitänyt niiden ulkonäöstä. Nyt kotoa löytyy staffimix ja staffi on yksi ehdottomista lempiroduistani. :D)

Joskus taas valinta tehdään sen perusteella, että lapsuudenkodissa tai jollakin tuttavalla on ollut tietynrotuinen koira, joka on ollut aivan ihana ja loistava koira. On kuitenkin pidettävä mielessä, että yhden yksilön käytöksen perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöksiä siitä, millainen rotu on keskimäärin. Yksittäinen koirahan saattaa olla vaikkapa hyvin poikkeuksellinen rotunsa edustaja.

Kannattaa siis ottaa paljon laajemmin selvää rodusta, josta olet kiinnostunut. Lue lisää eri lähteistä, kysele keskustelupalstoilla, ota yhteyttä kasvattajiin, pyydä vaikka tapaamaan erilaisia rodun edustajia. Joskus voi myös olla hyvä idea kysellä mielipiteitä ja kokemuksia koirien parissa työskenteleviltä ihmisiltä, kuten kouluttajilta tai koirahoitolan työntekijöiltä. Älä jumitu liikaa yhteen tiettyyn rotuun, vaan pohdi asiaa avoimin mielin. Joskus voi olla, että sopivaksi roduksi osoittautuukin jokin sellainen, mikä ei heti ensimmäiseksi tullut lainkaan mieleen.

Tässä joitakin asioita, joita kannattaa pohtia koirarotua valitessa:

Terveys

Kannattaa ottaa selvää, mitkä ovat rodun yleisimpiä terveysongelmia ja mikä on rodun odotettu elinikä. On olemassa terveempiä rotuja ja rotuja, joista saattaa olla hyvin hankalaa (mutta ei välttämättä mahdotonta) löytää terveitä yksilöitä. Myös rotujen sisällä on paljon vaihtelua sen suhteen, miten terveitä yksilöt ovat. Valitse siis kasvattaja tarkoin ja tue niitä, jotka pyrkivät edistämään rodun terveyttä.

Turkinhoito

Voit joko päästä hyvin helpolla tai voit joutua käyttämään yllättävänkin paljon aikaa koiran turkinhoitoon päivittäin tai viikoittain. Mieti siis, tarvitseeko koira harjaamista, trimmaamista tai muuta turkinhoitoa, ja kuinka säännöllisesti. Oletko valmis käyttämään siihen aikaa koko koiran eliniän ajan? Jaksatko pestä tai kuivata pitkäturkkisen tai valkoisen koiran aina, kun se tulee likaiseksi? Oletko valmis käyttämään aikaa siihen, että saat koiran totutettua erilaisiin käsittelytoimenpiteisiin?

Liikunnan tarve

Miten paljon pystyt (ja jaksat) ulkoiluttaa koiraa päivittäin? Ole realistinen – voi olla, että kahden tai kolmen tunnin päivittäinen lenkitys tuntuu juuri nyt täysin mahdolliselta, mutta jaksatko sitä joka päivä kymmenen vuoden ajan? Jokainen koirarotu tarvitsee tietysti riittävästi liikuntaa – jopa kaikkein pienimmät – mutta on myös rotuja, joiden liikunnan tarve on huomattavasti suurempi kuin muiden.

Tekemisen tarve

Jokaiselle koiralle on tarjottava virikkeitä ja aivotyötä liikunnan lisäksi. Osa saattaa kuitenkin pärjätä vähemmälläkin, kun taas osa voi tarvita huomattavan paljon aktiviteettia ja viihdyttämistä, ettei ongelmakäytöstä alkaisi ilmetä ja että ne voisivat hyvin. On rotuja ja rotulinjoja, jotka on jalostettu työskentelemään väsymättä tuntikausia yhteen menoon. Tällaiset rodut eivät sovellu sohvaperunoiksi, eikä niille välttämättä riitä pelkkä päivittäinen lenkitys.

Miten hyvin rotu tulee toimeen vieraiden koirien ja ihmisten kanssa?

Jokainen koira on tietysti yksilö, mutta on rotuja, joissa tietyt käyttäytymismallit ja luonteenpiirteet saattavat olla todennäköisempiä. Osa roduista saattaa suhtautua vieraisiin ihmisiin parhaimmillaan neutraalisti ja välinpitämättömästi, kun taas toisille roduille saattaa olla todennäköisempää suhtautua iloisesti ja ystävällisesti täysin tuntemattomiin ihmisiin. Sama pätee toisten koirien kanssa toimeen tulemiseen.

Rodulle tyypilliset käyttäytymispiirteet

Selvitä, mikä on ollut rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja mihin jalostuksessa nykyään keskitytään. Tämä kertoo jo paljon. Millaiset käyttäytymismallit ovat rodulle tyypillisiä? Mitkä rotutyypilliset käyttäytymistarpeet ovat sille tärkeitä? Onko rodulla esimerkiksi yleisesti ottaen vahva metsästysvietti tai vahtivietti? Miten haukkuherkkä se on? Paimenkoirilla voi olla voimakas tarve paimentaa, joka saattaa ilmetä monenlaisissa eri tilanteissa. Onko rotu itsenäinen vai onko sille tyypillistä yhteistyö ihmisen kanssa? Miten helppoa kouluttaminen on? Kun olet selvittänyt rodulle tyypilliset piirteet ja tarpeet, pohdi mitä haasteita niistä saattaa muodostua. Oletko valmis elämään mahdollisten ongelmien kanssa ja tekemään tarvittaessa töitä niiden ratkaisemisen eteen?

Käyttö- vai näyttelylinjainen?

Silläkin on merkitystä, valitsetko rodusta käyttö- vai näyttelylinjaisen yksilön. Tutkimuksissa on osoitettu, että näyttelylinjaiset koirat muistuttavat käyttäytymiseltään enemmän toisiaan (rodusta riippumatta), kun taas käyttölinjaisten koirien käyttäytymisessä on enemmän eroja rotujen välillä. Käyttölinjaiset koirat saattavat olla esimerkiksi keskimäärin impulsiivisempia ja vaatia enemmän virikkeitä ja tekemistä.

Mitkä ovat rodun huonot puolet?

Monesti rotukuvauksissa ja koirakirjoissa esitetään rotu parhaassa mahdollisessa valossa, ja rotua omistavat henkilöt saattavat keskittyä pelkästään ylistämään rodun hyviä puolia ja ominaisuuksia. Voi vaatia siis hieman enemmän vaivannäköä, että saat selville enemmän rodun negatiivisista puolista.

Voi olla hyvä idea suhtautua tehtävään ikään kuin yrittäisit vakuuttaa itsesi siitä, että rotu ei ole sinulle sopiva. Tällä tavoin saatat saada hieman realistisemman kuvan rodun piirteistä, ja voit sen jälkeen tehdä paljon harkitumman valinnan.

Monella rodulla on omat haasteensa ja tietyt käyttäytymisongelmat, jotka ovat yleisempiä rodun sisällä. Selvitä siis, mitkä ovat sellaisia käytösongelmia tai haasteita, jotka ovat yleisiä rodulle. Mieti sen jälkeen pahinta mahdollista tilannetta; kuvittele, että käy niin, että koirallesi kehittyy juuri tämä käytösongelma. Olisitko valmis elämään sen kanssa ja tekemään töitä haasteiden ylitsepääsemiseksi?

Liian usein ajattelemme, että koiran käytös riippuu täysin koulutuksesta, ja että saamme koiran kyllä kasvatettua sellaiseksi, ettei sille kehity minkäänlaisia ongelmia. Kaikki ei kuitenkaan perustu kasvatukseen, vaan taipumus erilaisiin käytösongelmiin voi olla myös osittain geneettistä. Jos olet päätynyt johonkin rotuun, kannattaa myös pennun vanhemmat valita tarkoin, ja ottaa selvää niiden luonteesta ja käyttäytymisestä. Siinä vaiheessa, kun rotua ja yksittäistä pentua valitaan, kannattaa olettaa, että kaikki koiran käytös perustuu genetiikkaan (vaikka tämä ei tietenkään pidä paikkaansa). Kuitenkin ajattelemalla tällä tavoin on todennäköisempää, että valitsemasi koira tulee sopimaan omaan elämäntilanteeseesi.

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten yleisiä erilaiset käytösongelmat olivat eri roduissa. Tässä muutamia tuloksia:

  • espanjanvesikoirille oli yleistä vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuva aggressiivisuus, vieraiden ihmisten pelko ja hyperaktiivisuus
  • labradorinnoutajissa vieraita ihmisiä kohtaan kohdistuva aggressiivisuus sekä ilotulituksen pelko oli hyvin vähäistä, kun taas alusta- ja korkeuspelko oli yleistä
  • lagotto romagnoloille oli yleistä ilotulituksen pelko, kun taas alusta- ja korkeuspelko oli vähäistä
  • shelteille yleistä oli vieraiden ihmisten pelko
  • saksanpaimenkoirille oli yleistä aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan ja hyperaktiivisuus
  • kääpiösnautsereille oli yleistä vieraiden ihmisten pelko, aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan, alusta- ja korkeuspelko sekä yksinolo-ongelmat, kun taas hyperaktiivisuus oli vähäistä
  • staffeissa oli hyvin vähän vieraiden ihmisten pelkoa, kun taas hännän jahtaaminen oli yleinen ongelma, samoin hyperaktiivisuus
  • collieille oli yleistä alusta- ja korkeuspelko, kun taas hyperaktiivisuus ja yksinolo-ongelmat olivat vähäisiä
  • bordercollieille yleistä oli valojen ja kuvitteellisten kärpästen jahtaus, kun taas vähäistä oli hännän jahtaus, alusta- ja korkeuspelko sekä hyperaktiivisuus

Tässä on tietysti vain pieni osa tuloksista; koko artikkelin pääsee lukemaan tästä linkistä:

Prevalence, comorbidity, and breed differences in canine anxiety in 13,700 Finnish pet dogs

Tutkimuksia rotujen käytösongemien eroista löytyy myös runsaasti lisää, tässä muutama:

Koiran koko

Kannattaa muistaa, että et pääse yhtään sen helpommalla, vaikka valitsisitkin pienen koirarodun – eikä suurempi koko välttämättä tarkoita, että haasteita olisi enemmän tai että koira vaatisi enemmän liikuntaa tai tekemistä. On pieniä rotuja, jotka vaativat huomattavasti liikuntaa ja muuta aktivointia, ja isoja rotuja, joiden lempipuuhaa on sohvalla makoilu. (Vaikka nekin tarvitsevat tietysti liikuntaa ja tekemistä.)

Kun ajatellaan koiran käyttäytymistä, rodun valinnalla on paljon enemmän vaikutusta kuin koiran koolla. Koiran kokoa kannattaa tietysti pohtia muista syistä; kykenetkö esimerkiksi kontrolloimaan suurikokoista koiraa hihnassa? Miten koiran kuljettaminen onnistuu, liikutko esim. paljon julkisilla kulkuvälineillä?

Miten hyvin koira sopii yhteen oman elämäntilanteesi ja rutiiniesi kanssa?

Mieti, millaista elämäsi on tällä hetkellä (ja tulee ehkä olemaan kymmenen vuoden päästä), ja millaisia piirteitä arvostat koirassa. Haluatko rauhallisen vai innokkaan koiran? Koiran, jonka voi ottaa mukaan kaikkialle? Koiran, joka ei hauku paljon? Koiran, jota voi pitää vapaana turvallisesti? Koiran, joka vaatii paljon tekemistä vai koiran joka on tyytyväinen vähempäänkin? Koiran, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa?

Asutko kerrostalossa vai maalla? Miten paljon koira jää yksin päivittäin? Täytyykö koiran sopeutua runsaaseen ihmis- ja koiramäärään, erilaisiin ääniin ja muihin asioihin, joita kaupunkiympäristössä tulee eteen, vai asutko melko rauhallisessa ympäristössä? Käykö kotona paljon vieraita tai lapsia? Haluatko kaikkien koirien kanssa toimeen tulevan yksilön, jota voi viedä koirapuistoon ja kylään koirallisten kavereiden luo? Kuinka paljon aikaa pystyt käyttämään koirasi kanssa puuhailuun? Haluatko koiran, joka rakastaa yhdessäoloa ja silittelyä, vai itsenäisemmän koiran, joka viihtyy itsekseen? Mitä haluat harrastaa tai tehdä koiran kanssa? Jos haluat koiran harrastuksia varten, ei kannata keskittyä pelkästään siihen, miten hyvin jokin tietty rotu pärjäisi kyseisessä harrastuksessa, vaan myös siihen, miten hyvin se pärjää kanssasi normiarjessa.

Päätöksen kanssa ei kannata hätiköidä, vaan miettiä asiaa monelta eri kannalta, ennen kuin teet valinnan. Valitse aina mieluummin järjellä kuin tunteella. (Vaikka se onkin vaikeaa.)

Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 2: Valmistautuminen

Lue edellinen kirjoitus täältä.

Ennen kuin koiran kanssa lähdetään matkalle, kannattaa koiran kanssa valmistautua mahdollisimman hyvin niihin tilanteisiin, joita saattaa tulla matkalla eteen. Näin matkasta tulee mahdollisimman stressitön ja helppo teille kummallekin.

Mitä aikaisemmin pääset aloittamaan, sen parempi.

Tein itse päätöksen matkasta vain kaksi kuukautta ennen lähtöä, joten aikaa ei ollut kovinkaan paljon. Sekin oli parempi kuin ei mitään, ja saimme yllättävän paljon aikaan.

Selvitä eri maiden vaatimukset

Jokaisella maalla on omat lainsäädäntönsä koirien suhteen, joten niihin kannattaa perehtyä ennen matkaa. Yllättävätkin rodut saattavat olla kiellettyjä tai muulla tavoin rajoitettuja. Myös hihnojen ja kuonokopan käyttöön liittyviin sääntöihin kannattaa perehtyä.

Selvitä myös, mitä koiran maahan tuomiseen vaaditaan (ja myös takaisin Suomeen tulemiseen). Esimerkiksi Ruotsiin mentäessä on tehtävä tullille ilmoitus koirasta; sen voi kuitenkin onneksi tehdä kätevästi etukäteen netissä. Lisäksi on tietysti vaatimuksia mm. passin, mikrosiruttamisen, rokotusten ja madotusten suhteen.

Kaikki terveyteen liittyvät asiat kannattaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin ennen matkaa. Jos koira joutuu menemään eläinlääkäriin juuri ennen matkustamista, se on sille vain turha ylimääräinen stressitekijä, joka vaikuttaa myös matkan aikana koettuun stressitasoon. Ideaalitilanteessa matkaa edeltävien päivien aikana kannattaa ottaa mahdollisimman rauhallisesti, ilman että koiraa stressataan turhaan.

Madottaminen oli sinänsä ongelma meille, koska olimme menossa ensin Norjaan ja sitten vasta useamman päivän jälkeen saapumassa Suomeen. Vaatimuksena molemmissa maissa on, että ekinokokkilääkitys on annettava 1-5 vuorokautta ennen maahan saapumista (eli jos Suomesta on matkustettu koiran kanssa ulkomaille, lääkitys on annettava myös ennen takaisin paluuta). Periaatteessa se tarkoitti sitä, että eläinlääkäriin olisi pitänyt mennä samana päivänä kun lähdimme Englannista, ja että jostakin ulkomailta olisi pitänyt löytää eläinlääkäriasema ennen Suomeen saapumista.

Jessie sai passin, rokotuksen ja madotukset hyvissä ajoin ennen matkaa. Jessie ei oikein tiedä mitä ajattelisi tästä.

Onneksi sain selville, että sekä Suomessa että Norjassa on sallittua käyttää ns. 28 vuorokauden sääntöä. Jessie sai kaksi kertaa heisimatolääkityksen 1-28 päivän välein toisistaan, ennen matkan aloittamista. Sen jälkeen se sai vapaasti matkustaa muissa maissa, ja mennä sekä Norjaan että Suomeen, kunhan se sai matkan päätteeksi taas heisimatolääkityksen. Sen ansiosta matka oli huomattavasti stressittömämpi, sekä itselleni että Jessielle, kun lääkitys voitiin hoitaa hyvissä ajoin, eikä eläinlääkäriin tarvinnut mennä matkan varrella.

Kannattaa kuitenkin ehdottomasti selvittää lainsäädäntöä näissä asioissa, eikä luottaa siihen mitä tässä kirjoitan, koska säännöt voivat muuttua, ja ne vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Iso-Britanniaan mentäessä ei voi soveltaa 28 päivän sääntöä.

Varmista, että koira ei katoa

Koskaan ei voi tietää, mitä matkalla tulee tapahtumaan, ja koira saattaa myös matkan aikana käyttäytyä eri tavalla kuin normaalisti. Se, että koira katoaa vieraassa maassa olisi vieläkin ikävämpää kuin kotiseudulla, joten sitä varten kannattaa varautua.

Mikrosiru taitaa olla yleisenä vaatimuksena matkustamiseen joka tapauksessa, mutta kannattaa myös varmistaa, että sen tiedot ovat ajan tasalla. Puhelinnumeroon voi olla hyvä laittaa myös maakoodi eteen varmuuden vuoksi.

Jos koiralla on jo jonkinlainen nimikyltti, jossa on yhteystietosi, kannattaa siihenkin päivittää puhelinnumeroon maakoodi. Jos koirallasi ei vielä ole nimikylttiä, sellainen kannattaa hankkia.

Joissakin maissa voi olla jopa vaatimuksena, että koiralla on aina kaulapanta, jossa on omistajan yhteystiedot (kuten Iso-Britanniassa). Vaikka koira olisikin mikrosirutettu, voi kestää kauan aikaa, ennen kuin koira viedään jonnekin, missä siru voidaan lukea.

Jessiellä oli matkan aikana koko ajan päällä kaulapanta nimikyltteineen, myös sisätiloissa. Kun menimme ulos, kiinnitin monesti Jessien valjaat kaulapantaan lyhyellä lenkillä, siltä varalta että toinen niistä pettäisi. Paikoissa, joissa oli enemmän ihmisiä, Jessie kulki kaksipistekiinnityksellä. Tämä enimmäkseen siksi, että sitä olisi helpompi pitää lähellä ja kontrolloida tarvittaessa, mutta siitä oli myös se hyöty, että jos toinen lukoista olisi jostain syystä hajonnut, toinen olisi edelleen toiminut.

Jessiellä oli myös matkassa mukana kahdet valjaat ja kaksi hihnaa, siltä varalta että jokin niistä hajoaisi jostakin syystä. Tietysti varusteet myös tarkistettiin etukäteen, ettei niissä ole mitään vikaa.

Vapaana pitämistä kannattaa harkita tarkkaan; jos luoksetulo ei onnistu 100% varmuudella kotiympäristössä, ei sitä kannata riskeerata matkallakaan. Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. fleksi tai liina, silloin kun ollaan siihen soveltuvassa ympäristössä.

Kannattaa myös olla varovainen ovien kanssa, ettei koira pääse vahingossa luikahtamaan ulos. Tarvittaessa, jos teitä on useampi ihminen matkassa, voi toinen pitää koiraa kiinni tai tarjota sille jotain muuta tekemistä, sillä välin kun toinen lähtee ulos. Näin teimme Jessien kanssa esim. laivan hytissä.

Kuulostaa ehkä neuroottiselta, mutta mieluummin ainakin itse saan sen mielenrauhan, että koira on turvassa – siitäkin huolimatta ettei Jessie ole erityisen pakoaltis koira, ja sillä on luotettava luoksetulo.

Miten koiraa voidaan auttaa valmistautumaan

Matkan aikana tulee vastaan paljon tilanteita ja ympäristöjä, jotka eivät välttämättä ole koiralle tuttuja – tai ainakaan arkirutiinia. Jos aikaa on riittävästi ennen matkaa, kannattaa koiran kanssa totutella kaikkeen mahdolliseen, mitä matkalla saattaa tulla vastaan. On tärkeää kuitenkin, että aina edetään koiran tahtiin ilman, että sitä stressaa tai pelottaa, muuten näillä valmisteluilla on päinvastainen vaikutus ja koira alkaakin pelätä niitä entistä enemmän.

Jos koira on menossa lentokoneella, se isoin asia on varmastikin lentoboksiin tottuminen. Sitä kannattaa alkaa harjoitella aluksi niin, että boksin ovi on auki, ja vasta sitten ovi kiinni. Myös lentoboksin liikkeeseen voi totutella vähän kerrallaan. Voi myös olla ihan pohtimisen arvoista, voisiko koiraa vaikka viedä lentokentälle hengaamaan, että se tottuisi siihen ympäristöön. Tällöin tietysti kannattaa miettiä sellaista päivänaikaa, jolloin olisi vähemmän ihmisiä liikkellä, ja alussa käynneistä voidaan tehdä hyvinkin lyhyitä.

Jos koiran kanssa ollaan matkustamassa junalla tai bussilla (edes välillä) voidaan niihinkin totutella erikseen. Tässäkin voidaan aloittaa hiljaisista, rauhallisista ajankohdista ja ympäristöistä, ja mennä aluksi vaikka vain yksi pysäkinväli koiran kanssa.

Jos matka tehdään autolla, eikä koira ole tottunut pitkiin automatkoihin, sitäkin kannattaa harjoitella jossakin määrin, jos mahdollista. Kannattaa myös miettiä, missä koira tulee matkustamaan autossa; jos se on eri paikassa kuin yleensä, kannattaa se totuttaa siihen etukäteen. Voi myös olla hyvä idea harjoitella parkkeeratussa autossa odottelua ja rauhoittumista, sillä siihen saattaa tulla tarvetta.

Kannattaa myös miettiä kaikkia muita tilanteita, joihin koira saattaa joutua, ja harjoitella vähintäänkin jotain, mikä muistuttaa niitä. Jos koiran kanssa on tarkoitus mennä kahviloihin ja ravintoloihin, harjoittele sitä, ja opeta koiralle toivottu käyttäytymismalli näissä tilanteissa. Jos tarkoitus on liikkua vilkkaammilla paikoilla kuin yleensä, tai erilaisissa ympäristöissä kuin yleensä, sitäkin kannattaa harjoitella pikkuhiljaa koiran kanssa.

Liikaa ei kuitenkaan kannata tehdä, muuten koira ei todennäköisesti totu tilanteisiin. Kannattaa edetä askel kerrallaan, vaihe vaiheelta, ja ottaa huomioon millä tasolla koira on tällä hetkellä.

Jessien kanssa tiesin, että vaikeimpia asioita tulisivat olemaan laivamatka sekä ylipäänsä se, että ympäristöt muuttuvat jatkuvasti. Tavoitteena oli, että välttäisimme liian vilkkaita paikkoja, mutta laivalla oli ainakin se mahdollisuus, että ihmisiä saattaisi olla runsaasti.

Laivamatkaa emme oikein pystyneet etukäteen harjoittelemaan; sen sijaan otin tavoitteeksi viedä Jessietä mahdollisimman erilaisiin, vaihteleviin ympäristöihin. Kävimme mm. parkkihallissa, jonka ajattelin muistuttavan jossakin määrin laivan pysäköintitilaa.

Kuten sanottu, Jessien kanssa oltiin aika lailla rutiinissa, jossa kävelimme enimmäkseen tuttuja reittejä, ja naapurustossa oli suhteellisen rauhallista. Eli tavoitteena oli hieman laajentaa Jessien mukavuusaluetta ennen matkaa.

En tehnyt mitään hullua, kuten vienyt sitä kaupungin keskustaan ruuhka-aikaan tai kävellyt sen kanssa tuntikausia päivittäin eri ympäristöissä. Seurauksena olisi toddennäköisesti ollut hyvin stressaantunut Jessie, joka olisi varmastikin alkanut rähistä hyvin herkästi ja pelätä tämäntyyppisiä ympäristöjä. Tarkoituksena oli löytää tasapaino; tehdä vain hieman enemmän kuin normaalisti, varmistaen kuitenkin, että Jessiellä olisi riittävästi aikaa palautua.

Aluksi menimme uusiin ympäristöihin vain parin-kolmen päivän välein. Riippui paikasta, miten kauan vietimme aikaa siellä. Jos koin, että tilanne oli Jessielle hieman haastava, saatoimme olla siellä jopa vain kymmenisen minuuttia. Ja kun sanon, että se oli haastavaa, tarkoitan, että Jessie oli ehkä hieman valppaampi kuin normaalisti, tai se ei reagoinut mitenkään ihmeellisesti mutta tiesin, että tilanteessa oli paljon ärsykkeitä jotka olivat sille haastavia. En siis antanut tilanteen ikinä mennä siihen pisteeseen, että Jessie olisi oikeasti pelännyt tai ollut ahdistunut; tavoitteena oli aina, että tilanteista jäisi Jessielle positiivinen mielleyhtymä.

Vaikka tarkoituksena ei matkan aikana ollutkaan käydä kahviloissa, se oli silti hyvää harjoitusta vähän vilkkaammista paikoista ja erilaisista ympäristöistä.

Pikkuhiljaa Jessien sietokyky kasvoi, ja koin että voisimme mennä uuteen paikkaan päivittäin. Silti pidin silmällä Jessien stressitasoa; jos tuntui siltä, että kaikki alkoi olla sille vähän liikaa, pidettiin silloin taukopäivä tai useampi. Tärkeää oli tosiaan varhaisten, lievien merkkien huomaaminen; en aikonut odottaa, että Jessie pääsisi siihen pisteeseen, että se on kauhuissaan tai rähisee kaikille vastaantulijoille, vaan jos se näytti jonkinlaisia merkkejä siitä, että nyt hieman stressaa, niin sitten otettiin rauhallisemmin.

Kävimme Jessien kanssa mm. parkkihalleissa, ulkona olevissa kauppakeskuksissa, kahviloissa, kaupoissa joihin saa viedä koiria, keskustassa, parkkipaikoilla, puistoissa, ja niin edespäin. Vilkkaampiin ympräistöihin yleensä rauhallisempaan aikaan. Pidin huolen siitä, että keskityimme yhteen asiaan kerrallaan; joko uuteen ympäristöön tai ihmisvilinään. Eli jos olimme tutustumassa uuteen erikoiseen ympäristöön, halusin varmistaa että siellä olisi mahdollisimman rauhallista – ja jos totuttelimme suureen määrään ihmisiä, varmistin että ympäristö oli ennestään tuttu.

Tarkoituksena oli tavallaan ”ylikouluttaa” Jessie. Eli vaikka tarkoituksena ei matkalla ollut käydä näin haastavissa paikoissa, eikä ainakaan näin usein, niin Jessie olisi ainakin valmis kaikkeen. Matkalla pienetkin asiat voivat vaikuttaa koiraan paljon voimakkaammin kuin normaalisti, joten oli tärkeää, että Jessie oli valmis lähes mihin tahansa.

Meillä oli tosiaan vain kaksi kuukautta aikaa, joten olisin mielelläni tehnyt vielä paljon enemmän, mutta aika loppui kesken. Uskon kuitenkin, että näistäkin harjoituksista oli jo aika paljon apua; jos olisimme menneet suoraan normilenkeiltä tälle matkalle, olisi Jessien sopeutuminen ollut todennäköisesti paljon vaikeampaa.

Mitä taitoja koiralle kannattaa opettaa etukäteen?

Mitä enemmän taitoja ja käskyjä koira osaa etukäteen, sen parempi. Näitä taitoja kannattaa vahvistaa myös ennen matkaa mahdollisimman paljon, että ne olisivat tuoreena koiran mielessä. Kannattaa miettiä, mistä taidoista voisi olla hyötyä matkalla. Tämä riippuu tietysti koirasta ja siitä, mitä kaikkea matkalla tulee eteen, mutta tässä on joitain yleispäteviä ideoita:

Kuonokoppa

Tämä ei ehkä kaikille tule heti mieleen, mutta kuonokopan käyttö voi joissakin paikoissa olla jopa pakollista (kuten esimerkiksi joillakin laivoilla tai lautoilla). Kannattaa siis varmuuden vuoksi opettaa koira rakastamaan kuonokopan käyttöä, ettei käy niin että jossain vaiheessa koiralle pitääkin laittaa kuonokoppa yllättäen, mikä saattaa aiheuttaa koiralle aivan turhaa stressiä.

Erityisesti jos koirasi on pelokas tai reaktiivinen tai käyttäytyy joskus aggressiivisesti, voi kuonokopan käyttö olla hyvä idea joissakin tilanteissa. Vaikka koira ei olisi koskaan purrut ketään, se voi olla matkalla stressaantuneempi ja reagoida eri tavalla kuin normaalisti. Erityisesti ympäristöissä ja tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä tai koiria, voi kuonokoppa olla todella hyödyllinen.

Jotta koira ei kokisi kuonokoppaa ikävänä asiana, se kannattaa totuttaa sen käyttöön positiivisella tavalla. Olen kirjoittanut tänne aiheesta lisää.

Jessiellä oli jo kuonokoppa, mutta sitä ei juurikaan käytetty eläinlääkärikäyntejä lukuunottamatta – ja silloinkin se oli päällä vain hetken. Tiesin jo, että haluasin käyttää laivalla varmuuden vuoksi kuonokoppaa, koska siellä tulisi olemaan ahtaat tilat ja runsaasti ihmisiä ja koiria lähietäisyydellä. Ympäristö tulisi olemaan myös hyvin uusi ja erilainen.

Vasta laivan hyttiin päästyäni sain tietää, että kuonokopan käyttö on pakollista kaikille koirille yleisissä tiloissa. Tästä ei mitenkään oltu ilmoitettu etukäteen. Olin kuitenkin entistäkin iloisempi, että kuonokoppa oli mukana ja sitä oli harjoiteltu.

Koska kuonokopan käyttö oli aiemmin jäänyt vähän vähemmälle, se oli yksi tärkeimmistä projekteista ennen matkaa. Aloin harjoitella sitä Jessien kanssa kävelyllä, aina positiivisissa ja rennoissa ympäristöissä. Pikkuhiljaa pidensin aikaa, jonka kuonokoppa oli päällä.

Tarpeiden tekeminen käskystä

Tästä on erityisesti hyötyä laivalla matkustaessa. On todella hyödyllistä, jos koiran saa menemään tarpeilleen juuri ennen laivaan nousemista, siltä varalta että se ei haluakaan laivassa tehdä tarpeitaan.

Jessie onneksi osasi tämän jo, mutta jos se ei olisi osannut, olisin ehdottomasti opettanut sen sille.

Vierellä tai takana seuraaminen

Vierellä nätisti käveleminen on tietysti taito, joka jokaisen koiran olisi hyvä osata, mutta matkalla siitä voi olla erityisesti hyötyä. Vaikka koirasi ei osaisi kävellä koko lenkkiä vetämättä, kannattaa se ainakin opettaa vihjesanasta seuraamaan sivulla, että voit tarvittaessa saada sen lähemmäs itseäsi. Tämä on hyödyllistä mm. vilkkaammilla paikoilla ja ahtaissa tiloissa, kuten juurikin laivalla.

Koiran opettaminen kävelemään takanasi voi olla myös hyödyllinen taito niihin tilanteisiin, joissa tilaa on erityisen vähän.

Vaikka koirasi osaisikin nämä taidot jo, niitä kannattaa ennen matkaa tosiaan vahvistaa entisestään ja harjoitella monenlaisissa tilanteissa.

Luoksetulo

Tämä kannattaa olla harjoiteltuna siitäkin huolimatta, vaikka et aikoisikaan pitää koiraasi vapaana. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu, ja vähintäänkin olisi hyvä, että koiralla on hätätapauksia varten ehdottoman varma luoksetulo. Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten tällaisen voi opettaa.

Omalla pedillä nukkuminen ja rauhoittuminen

Jessien peti kulki mukana kaikkialla, tässä yksi Airbnb-paikoista.

Kaikissa paikoissa koiran ei ole sallittua päästä sohvalle tai sänkyyn. Jos koirasi saa kotona normaalisti nukkua missä tahansa, voi olla hyvä opettaa sille etukäteen, missä on kannattavaa levätä. Varmista, että koiralla on mahdollisimman mukava peti, josta koirakin tykkää, ja joka on helppo ottaa mukaan matkalle. Matkahäkki on myös yksi vaihtoehto.

Omalla pedillä makoilua kannattaa alkaa vahvistaa jo kotioloissa, että siitä tulisi koiralle entistäkin houkuttelevampi paikka. Voit myös opettaa koiran menemään omaan petiinsä pyynnöstä, jolloin voit kätevästi käyttää vihjesanaa sen sijaan että koiraa tarvitsisi jatkuvasti olla kieltämässä sellaisesta, mitä se on tottunut aiemmin tekemään. Kun oma peti on mahdollisimman kiva juttu, helpottuu sen käyttäminen matkallakin.

Oma paikka on yleisestikin ottaen todella tärkeä asia matkalla, että koira saisi omaa rauhaa sitä tarvitessaan, varsinkin kun se tulee todennäköisesti olemaan aika uupunut kaikesta matkustelusta.

Erilaiset taidot

On paljon muitakin temppuja ja taitoja, joista voi olla hyötyä matkalla, esimerkiksi tarjoamaan koiralle jotakin mihin keskittyä hieman haastavammissa tilanteissa. Täyskäännös voi olla kätevä tilanteisiin, joissa on päästävä pois jostain koiraa stressaavasta tilanteesta. Jos sitä on harjoiteltu etukäteen ja koiraa on palkittu toiseen suuntaan kääntymisestä kanssasi, se muuttuu paljon helpommaksi taidoksi tositilanteissa. Käden koskettaminen kuonolla voi olla myös kätevä temppu, samoin vaikka tassun antaminen, vilkuttaminen, ympyrän pyörähtäminen – mitkä tahansa temput, jotka tuovat koiralle iloa.

Mitä enemmän näitä temppuja ja taitoja harjoitellaan rennoissa, iloisissa tilanteissa, sitä tehokkaammin niitä voidaan myöhemmin käyttää myös vähän haastavammissa tilanteissa, koska niihin on jo ladattu niin paljon positiivista arvoa.

Mitä kannattaa pakata mukaan?

Riippuu tietysti hyvin paljon koirasta ja matkan laadusta, mitä mukaan kannattaa ottaa, mutta tässä on muutama tärkeä asia, jotka on hyvä muistaa:

PALJON herkkuja (ja tietysti ruokaa)

Kaikkein ikävintä on, jos namit loppuvat yhtäkkiä. Ota siis niitä mukaan huomattavan paljon enemmän kuin luulet tarvitsevasi. Kannattaa myös ottaa mukaan erilaisia vaihteohtoja ja miettiä, mitä on helpointa kuljettaa mukana ja käyttää. Jääkaapissa tai pakastimessa säilytettävät tuotteet eivät ole kovin toimivia ratkaisuja matkalla, joten voi olla että on löydettävä uusia herkkuvaihtoehtoja. Ne kannattaa tietysti testata ennen matkaa.

Kannattaa myös ottaa mukaan jotakin erityisen hyvää sellaisiin tilanteisiin, joissa koiralla on ehkä erityisen haastavaa. Esimerkiksi tuubista syötettävä maksapasteija-tyyppinen herkku voi olla hyvä koiralle haastaviin tilanteisiin, joissa sitä pitää vaikkapa harhauttaa tai kuljettaa paikasta toiseen.

Pidempikestoisia herkkuja ja aktivointileluja

On hyvä tarjota koiralle matkalla pitkäaikaista tekemistä, joka auttaa koiraa rauhoittumaan ja palautumaan. Esimerkiksi järsittävät herkut tai kongit voivat olla hyviä vaihtoehtoja.

Lisäksi tällaiset tuotteet voivat pelastaa hyvinkin monen tilanteen. Otin esim. Jessielle aina autoon mukaan useamman täytetyn kongin tai muun vastaavan pureskeltavan tai nuoltavan aktivointilelun, sekä erilaisia järsittäviä herkkuja. Ne olivat koko ajan helposti saatavilla, että kaverini voisi helposti heittää yhden niistä Jessielle, jos tilanne niin vaati.

Niistä oli aivan mieletön apu erilaisissa tilanteissa, kuten silloin, kun pysähdyimme juttelemaan laivan lipuntarkastajalle tai rajatarkastuksessa poliisille . En halunnut jäädä odottelemaan, miten Jessie reagoisi näissä tilanteissa, vaan mieluummin tarjosin sille jotakin muuta tekemistä, ettei se turhaan stressannut.

Näistä harhautuskeinoista oli paljon hyötyä myös odottaessamme autossa laivan autokannella, samalla kun ihmisiä ja koiria liikkui auton ympärillä, sekä myös hytissä ollessamme, kun ulkoa kuului erilaisia ääniä.

Leluja

On hydöyllistä, jos mukana on vähintään yksi koiralle tuttu lelu. Joskus voi myös olla hyvä idea hankkia matkaa varten kokonaan upouusi lelu – tai useampi – ja säästää se sellaiseen hetkeen, kun koira ehkä tarvitsee harhautusta. Uusilla leluilla on usein entistäkin enemmän arvoa.

Kuljetin aina matkan aikana taskussani pikkuista yksisarvis-vinkulelua. Jessie rakastaa vinkuleluja, ja tiesin että jo pelkästään vinguttamalla lelua voisin saada Jessien huomion tarvittaessa. Vinkulelulle ei kuitenkaan missään vaiheessa onneksi tullut tarvetta, ja Jessie sai sen lopulta matkan päätteeksi.

Muuta muistettavaa:

  • Oma peti tai matkahäkki
  • Vesikuppi ja -pulloja
  • Varahihna ja panta/valjaat
  • Kuonokoppa
  • Pyyhe
  • Punkkipihdit
  • Ensiapupakkaus
  • Lemmikkieläinpassi

Näitä varmasti on enemmänkin, mutta tässä nyt ainakin muutamia ideoita.

Seuraavassa osassa käyn läpi, mitä kaikkea on hyvä pitää mielessä matkan aikana, että se onnistuisi sujuvasti. 🙂

Koiran kynsien leikkaus – pakkopullaa vai positiivista yhdessä tekemistä?

Juokseeko koirasi karkuun, kun kynsisakset tulevat esiin? Tai rimpuileeko se , kun kynsiä yritetään leikata? Yrittääkö se ehkä jopa murista tai näykkiä?

Kaikki tällainen käytös yleensä johtuu siitä, että koiraa pelottaa. Yleensä koira ei myöskään totu kynsien leikkaukseen, vaikka sitä kuinka toistettaisiin määrätietoisesti uudestaan ja uudestaan. Edes koiran lempiherkuista ei välttämättä ole apua, sillä tilanne voi olla koiralle niin stressaava, että sen ruokahalu katoaa kokonaan.

Joskus ongelma yritetään ratkaista viemällä koira kynsien leikkaukseen jonnekin muualle, kuten eläinlääkäriin tai trimmaajalle. Osa koirista saattaakin vieraan ihmisen kanssa sulkeutua siinä mielin, että kynsien leikkaus sujuukin helpommin – se ei kuitenkaan tarkoita, että koira pelkäisi yhtään vähemmän.

Saattaa tuntua siltä, että yksinkertaisinta olisi vain saada koiran kynnet leikattua tavalla tai toisella, eikä murehtia siitä sen enempää. Mutta on useitakin syitä, miksi kynsien leikkauksesta kannattaisi luoda positiivinen tilanne koiralle.

  1. Kynsien leikkauksesta on loppujen lopuksi aika helppoa tehdä kivaa. Se ei vaadi kuin muutaman minuutin harjoittelun päivässä, ja kyseessä on tilanne, jota meidän on hyvin helppo kontrolloida.
  2. Koiran pelko tilanteessa on aitoa; vaikka me ihmiset tiedämme, ettei mitään pelättävää ole, koira ei sitä tiedä. Saattaa tuntua vieraalta ajatukselta, että kynsien leikkaus pelottaisi koiraa, mutta kuvittele hetkeksi itsesi koirasi asemaan. Miltä tuntuisi, jos kaverisi ottaisi sinusta yhtäkkiä kiinni ja alkaisi leikata kynsiäsi, vaikka vastustelisit kuinka. Et lainkaan ymmärrä mitä oikein tapahtuu. Välillä kaveri leikkaa vahingossa väärään kohtaan, ja se sattuu. Yrität entistä enemmän päästä pois, mutta kaverisi estää sen. Jos kuvitellaan vielä, että et lainkaan ymmärrä, miksi kynsiä ylipäänsä leikataan, voi tilanne olla vieläkin käsittämättömämpi ja ahdistavampi.
  3. Jokainen tilanne, jossa joudut tekemään koiralle jotakin ikävää, vähentää koiran luottamusta sinuun. Se taas heikentää välillänne olevaa suhdetta, ja tällä voi olla vaikutusta moniin muihinkin arjen tilanteisiin. Pahimmillaan koira voi oppia jo pelkän koskettamisen olevan ikävä asia. Jos taas joku muu hoitaa koiran kynsien leikkauksen, koira saattaa oppia suhtautumaan vieraisiin ihmisiin epäileväisemmin. Eläinlääkäriasema tai trimmaamo muuuttuu entistä ikävämmäksi paikaksi.

Vaikka koirasi hyväksyisikin kynsien leikkauksen eikä varsinaisesti pelkäisi tilannetta, voi silti olla hyödyllistä luoda kynsien leikkauksesta entistäkin positiivisempi asia – koska miksi ei? Jokainen pienikin tilanne, joka saadaan luotua miellyttävämmäksi, lisää koiran hyvinvointia ja onnellisuutta, parantaa teidän välistänne suhdetta, vähentää koiran elämässä olevaa stressiä – ja kaikkien näiden kautta sen on helpompi olla rauhallinen, rento ja hyväkäytöksinen koira. Kynsien leikkauksen luomisesta positiiviseksi voi siis olla yllättäviä hyötyjä.

Eikö olisikin ihanaa, jos koira osallistuisi täysin vapaaehtoisesti kynsien leikkaukseen, siitä ei tarvitsisi pitää kiinni ja se itse asiassa nauttisi hommasta? Se riemastuisi kynsisakset nähdessään eikä malttaisi odottaa, että päästään aloittamaan?

Paras tapa tämän saavuttamiseen on tarjoamalla koiralle mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Tämä saattaa kuulostaa nurinkuriselta; hyvin yleinen neuvohan tuntuu olevan, että kynnet pitäisi vain leikata päättäväisesti koiran vastusteluista huolimatta.

Mutta jos palaat esimerkkiin, jossa kaverisi leikkaa väkisin kynsiäsi – eikö tilanne muutukin täysin erilaiseksi, jos kaverisi kysyy, että sopiiko jos kynnet leikataan. Tiedät täsmälleen mitä tapahtuu, ja kaverisi kysyy joka välissä, leikataanko vielä lisää.

Tällaisella kontrollin tunteella on tutkitusti huomattavan positiivinen vaikutus sekä eläimiin että ihmisiin. Koemme negatiivisetkin asiat positiivisempina, jos saamme itse keskeyttää ne milloin tahansa – vaikka emme ikinä käyttäisikään tätä vaihtoehtoa.

Yleensä ei kuitenkaan riitä, että koiralle annetaan mahdollisuus valita; jos se ei pidä kynsienleikkuusta, sen vastaushan olisi joka kerta selkeä ei. Siksi on tärkeää edetä harjoitteluissa askel askeleelta, jotta koira olisi joka vaiheessa rennossa mielentilassa.

Katso ilmaiset videot

Olen luonut ilmaisen videosarjan, jossa näytän vaihe vaiheelta, miten koira opetetaan osallistumaan vapaaehtoisesti kynsien leikkaukseen. Se on tapa, jonka olen itse kokenut helpoimmaksi ja kätevimmäksi, ja jonka avulla olen opettanut useammankin koiran nauttimaan kynsienleikkuusta.

Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 1: Matkan suunnittelu

Lokakuussa tein päätöksen muuttaa lopultakin takaisin Suomeen Iso-Britanniasta – ja koirani Jessie tuli tietysti mukaan.

Kun adoptoin Jessien, en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni tällaista matkaa sen kanssa. Se ei suostunut edes lähtemään kävelylle, sitä pelotti ulkomaailma niin paljon. Ihmisten, koirien ja erilaisten esineiden näkeminen sai sen rähisemään, murisemaan ja repimään talutushihnaansa.

Mutta viime lokakuussa tilanne oli erilainen; Jessie oli voittanut monet peloistaan ja rähinöitä tuli niin harvoin, että se ei ollut enää ongelma. Koirien ja ihmisten ohittaminen sujui ongelmitta, ja pystyimme kävelemään lähes missä tahansa, milloin tahansa – vaikka vältimmekin turhan vilkkaita ympäristöjä.

Vuokramökillä

Jessie oli myös ollut mukana erilaisilla seikkailuilla; telttailemassa, vuokramökeillä useamman ihmisen kanssa ja pitkillä automatkoilla. Kaikilla näillä minireissuilla se oli pärjännyt yllättävän hyvin; siksi ajattelin, että ehkä se olisi nyt valmis.

Silti, vaikka Jessie pärjäsi hyvin näissä tilanteissa ja tutuissa ympäristöissä, tiesin että tällainen matka tulisi olemaan eri asia.

Kirjoitan tässä nyt kokemuksia matkasta, miten valmistauduimme siihen ja kuinka varmistin, että Jessien kokemus tulisi olemaan mahdollisimman stressitön. Laitan väliin vinkkejä siitä, miten voit oman koirasi kanssa valmistautua samantyyppiseen matkaan. Näistä vinkeistä on erityisesti apua koirille, jotka ovat ehkä hieman haastavia tai arkoja, mutta niistä on hyöytä toki muillekin. Mielestäni on aina parempi varautua tällaisiin asioihin sillä asenteella, että tilanteet saattavat olla koiralle vaikeita, ja toimia jo etkutäteen sen mukaisesti. On parempi olla mieluummin liian varovainen kuin että heitetään koira vain erilaisiin tilanteisiin ja toivotaan, että se pärjää.

On tietysti huomoitava, että jokainen matka on erilainen, ja käyn tässä tosiaan nimenomaan omia kokemuksiani läpi. Riippuu siis paljon siitä, minne olet matkustamassa, millä tavalla, mitä tekemässä, mitä kautta kulkemassa, jne. Moni näistä vinkeistä ja ideoista pätee ihan kaikenlaiseen matkustamiseen, mutta suurin osa keskittyy nimenomaan autolla ja laivalla matkustamiseen.

Käyn tässä ensimmäisessä osassa läpi, mitä asioita kannattaa miettiä jo matkan suunnitteluvaiheessa.

Noniin, aloitetaan.

Kannattaako koira ylipäänsä ottaa mukaan?

Kun suunnittelet matkaa, ihan ensimmäinen asia, jota kannattaa miettiä on se, onko järkevää ottaa koira mukaan.

Jessien tapauksessa vaihtoehtoja ei juurikaan ollut; en voinut jättää sitä jälkeen, koska olin muuttamassa pysyvästi takaisin Suomeen.

Mutta jos olet menossa esimerkiksi lomamatkalle tai väliaikaisesti ulkomaille, silloin voi olla ihan hyvä idea pohtia, mikä on koiran kannalta paras vaihtoehto. Ajattelemme usein, että koiran tulisi päästä mukaan kaikkeen mitä teemme (mikä onkin tosi kiva ajatus, ja aivan ihanaa silloin kun se onnistuu), mutta koira ei periaatteessa kärsi siitä, jos se ei pääse mukaan vaikkapa lomalle. Se ei yksinkertaisesti tiedä, mistä se jää paitsi.

Jos on mahdollista löytää koiralle vaikka hoitaja tai hoitopaikka, jossa tiedät sen pärjäävän ja nauttivan olostaan, voi se olla paljon järkevämpi vaihtoehto, jos et ole varma siitä, miten pidempi matka sujuu siltä. Jos epäilet, että se tulisi stressaamaan matkasta, saattavat muut vaihtoehdot olla parempia. Rento ja tasapainoinenkin koira voi kokea matkustelun yllättävän rankkana.

Jos et tiedä, miten matkustelu sujuu koiraltasi, voi olla hyvä idea kokeilla sitä pienemmässä mittakaavassa. Kokeile vaikka päivän tai viikonlopun pituista reissua, ja yövy koiran kanssa samantyyppisessä paikassa, jota olit suunnitellut matkalla tekeväsi. Jos tällainen miniloma sujuu koiralta hyvin, niin se on saanut loistavaa harjoitusta ”oikeaa” matkaa varten. Jos se taas ei suju, on parempi tietää etukäteen lyhyemmän matkan aikana, kuin viedä se viikon tai parin matkalle ja tajuta, että se stressaa sitä aivan mielettömästi.

Kannattaa myös miettiä, mitä itse haluat matkalta. Jos tarkoituksena on esimerkiksi käydä pitkillä kävelyillä, eikä koiraa ole tarkoitus jättää pitkiksi ajoiksi yksin, on koiran ottaminen mukaan ehkä ihan hyvä idea. Mutta jos koirasi on esimerkiksi remmirähjä tai stressaantuu ihmisistä tai koirista, ja haluat kävellä vilkkailla paikoilla (kannattaa myös pitää mielessä, että kauniit luonnon alueet voivat olla yllättävän täynnä ihmisiä ja koiria), ei koira ehkä saa matkasta niin paljon iloa kuin kuvittelet – etkä todennäköisesti saa itsekään. Voi myös olla, että koira ei jää mielellään yksin vieraaseen paikkaan, joten jos suunnitelmissa on erilaisia aktiviteetteja, joihin koiraa ei voi ottaa mukaan, ei se ole koiralle kovinkaan kivaa. Jos taas koira on tarkoitus ottaa mukaan esimerkiksi kahviloihin, ravintoloihin tai muihin vastaaviin paikkoihin, tai vaikkapa kaupungin keskustaan, on varmistettava, että se on tottunut näihin ympäristöihin eikä stressaa niissä.

Jossain määrin on siis tehtävä kompromisseja, ellei koiraa voida ottaa mukaan kaikkiin niihin paikkoihin, joissa haluat käydä. On mietittävä, saatko itse irti lomasta yhtä paljon koiran kanssa kuin ilman, ja onko koiran matkasta saama ilo mahdollisten vaikeuksien arvoista.

Miten matkustetaan?

Jessie on tottunut automatkaaja.

Sillä on suuri merkitys, mitä kulkuvälinettä käytetään; autoa, bussia, junaa, laivaa, lentokonetta tai jotain muuta.

Jos koira ollaan ottamassa mukaan, tulisi valinta kulkuvälineestä tehdä mahdollisimman paljon sen mukaan, mikä on koiralle helpointa ja stressittömintä. Jos koira pelkää autossa matkustamista tai voi pahoin, voi jokin toinen keino olla parempi. Joskus taas auton vuokraaminen voi olla paras vaihtoehto, jos omaa autoa ei ole ja jos muut matkustustavat koituisivat koiralle stressaaviksi.

Joskus voi olla vaikea tietää, miten koira tulee suhtautumaan erilaisiin kulkuvälineisiin. Junaa ja bussia voi toki kokeilla etukäteen koiran kanssa, kun taas laivaa ja lentokonetta voi olla haastavampi testata – vaikka lyhyt laiva-/lauttamatka voi olla tietysti yksi vaihtoehto.

Jessien kanssa vaihtoehtoina olivat joko autolla tai lentokoneella matkustaminen. Lentokoneella matka olisi mennyt nopeasti, eli stressitilanne olisi kestänyt vain vähän aikaa. En voinut mitenkään tietää, miten Jessie reagoisi lentokoneeseen. Mutta tiesin, että se saattaa pelätä erilaisia ääniä, ja lentokoneen ruumassa voi olla huomattavan kova meteli. Lisäksi tiedän, kuinka stressaavaa tarhalla asuminen oli sille. Voisin myös kuvitella, että vieraat ihmiset, jotka kuljettavat sitä lentoboksissa pitkin lentokenttää voisivat pelottaa sitä melkoisesti.

Toinen vaihtoehto oli maitse matkustaminen, joka oli melkein yhtä lailla kysymysmerkki. Tiesin, miten Jessie pärjää autossa, mutta en tiennyt miten laivalla matkustaminen sujuisi. Veikkasin kuitenkin, että se tulisi olemaan huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin lentäminen – vaikkakin pitkäkestoisempaa.

Oli siis punnittava voimakkaan, lyhytkestoisen stressin ja lievän, pitkäkestoisen stressin väliltä. Päädyin valitsemaan lievemmän stressin.

Alun perin tarkoituksena oli ajaa pelkästään autolla koko matka, ajaen ensin junan kyydissä Ranskaan, jolloin olisimme välttäneet kokonaan laivalla matkustamisen. Tämä suunnitelma meni kuitenkin täysin romukoppaan. Kävi ilmi, että staffien (ja edes staffia muistuttavien koirien) tuominen Ranskaan on kiellettyä. Otin jopa yhteyttä Ranskan tulliin ja kysyin, saako läpi kuitenkin ajaa tällaisen koiran kanssa (olisimme olleet maassa vain muutaman tunnin), mutta vastaus oli ei.

Paniikki alkoi, kun sain selville, että Saksassakin on samantyyppinen lainsäädäntö. Puhdasrotuiset staffit ovat sallittuja, mutta rekisteröimättömät staffin näköiset koirat eivät. Pitkän selvittelyn jälkeen sain kuitenkin tietää, että alle kolmen viikon vierailu on sallittu. Hurraa! Muussa tapauksessa olisimme joutuneet ottamaan aika monta lauttaa.

Jotta pääsisimme Iso-Britanniasta Ranskan ohi, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi laivan ottaminen Amsterdamiin. Oli vain yksi laiva, jossa oli mahdollista varata koirahytti, ja halusin ehdottomasti sellaisen, sillä en suostunut jättämään Jessietä yli kahdeksaksi tunniksi autoon tai kenneliin laivalla.

Tarkoituksena oli alunperin, että tuo laivamatka jäisi ainoaksi, mutta toisin kävi. Jouduimmekin muuttamaan suunnitelmaa ja menemään laivalla Tukholmasta Turkuun. Hytti löytyi onneksi hyvin viime tingassa – koiraystävällisiä vaihtoehtoja oli selvästi enemmän kuin Iso-Britanniassa.

Mihin vuodenaikaan matkustetaan?

Sillä on meritystä koiran kannalta, matkustetaanko kesällä vai talvella, yleiseen loma-aikaan vai rauhallisempaan aikaan. Jos koira esimerkiksi stressaantuu ihmisistä ja muista koirista, ei kesälomalla kaikkien turistien kanssa samanaikaisesti matkustaminen ja lomailu ole välttämättä paras vaihtoehto. Tällaiselle koiralle voi olla parempi matkustaa sellaiseen aikaan, jolloin kovin monella muulla ei ole lomaa.

Toki myös matkustuskohteella on vaikutusta; kiireisimpäänkin aikaan saattaa löytyä sellaisia paikkoja, joissa on hiljaista.

Kesän helteillä matkustaminen voi olla haastavaa koiran kanssa, varsinkin jos se on kuumuudesta herkästi kärsivä rotu tai yksilö. Autoon koiraa ei tällöin voi jättää hetkeksikään yksin, ja ulkoilupaikat ja -ajankohdat on mietittävä tarkkaan. Jos tarkoituksena on mennä koiran kanssa pitkille lenkeille tai vaelluksille, ei kaikkein kuumin aika vuodesta välttämättä ole paras vaihtoehto.

Lokakuussa ei ollut liian kylmä eikä kuuma – mutta satoi melkein koko ajan.

Meidän matkan suhteen ei ollut kovinkaan paljon vaihtoehtoja; mahdollisuus ja ajatus lähtemiseen tuli yllättäen, ja halusin matkustaa ennen lumen tuloa (typerästi kuvittelin, että lokakuussa ei olisi vielä lunta). Annoin itselleni kaksi kuukautta aikaa valmistautua; ei siis kovinkaan paljon. Bonuksena ajattelin, että lokakuussa ei olisi enää kovin lämmin, jolloin Jessien voisi myös tarvittaessa jättää vaikka kauppareissun ajaksi hetkeksi autoon (mieluummin näin kuin vieraaseen asuntoon jättäminen). Ei tarvitsisi myöskään murehtia Jessien ylikuumenemisesta.

Kannattaa myös miettiä sitä, mihin aikaan viikosta ollaan liikkeellä. Esim. viikonloppuna kaikkialla on todennäköisesti paljon enemmän väkeä, kun taas viikonpäivinä on usein rauhallisempaa.

Miten pitkä matka tehdään?

Tässä on taas kerran punnittava eri vaihtoehtoja; nopeasti kuljettu matka voi olla myös stressaavampi (sekä sinulle että koiralle), kun taas pidemmällä matkalla voidaan ottaa rennommin (mutta jos matka stressaa koiraa, pitkittyy myös stressi).

Jos nyt voisin toimia toisin, niin olisin varannut enemmän aikaa matkaan. Kannattaa olettaa, että matka-aikaa menee moninkertaisesti enemmän, kuin gps väittää, sillä odottamattomia tilanteita tulee varmasti sattumaan. Ajattelin, että pystyn helposti ajamaan 8 tuntia päivässä; ja niin pystyinkin, mutta ongelma oli se, että eteen saattoi tulla yllättäviä esteitä ja ongelmia (erityisesti Norjassa, jossa yhden tien sulkeminen saattoi johtaa siihen, että matka-aika lisääntyi kolmella tunnilla, koska vuorten takia jouduttiin menemään aikamoisia kiertoteitä).

Eli jos yhden vinkin voin antaa, se on tämä: laske oletetun yhden päivän matkan kesto, ja lisää siihen ainakin kaksi tuntia. Mieti vasta sitten, onko sen ajaminen realistista yhdessä päivässä.

Olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että joinain päivinä olin varannut lyhyempiä ajopäiviä; se tarkoitti sitä, että voimme kaikki rentoutua, Jessie mukaanlukien.

Kenen kanssa matkustetaan?

Suosittelen vahvasti ottamaan jonkun mukaan matkalle. Yksin matkustaminen voi olla jännittävää ja mielenkiintoista, mutta erityisesti haastavamman koiran kanssa se voi olla vaikeaa.

Erityisesti laivalla olin todella kiitollinen siitä, että kaverini hoiti hyttiin suunnistamisen, ja pystyin itse keskittymään Jessieen ja vain seuraamaan perässä. Kaverini myös varoitti edeltä, jos jossain oli ihmisiä tai koiria. Kun mukana oli joku toinen, se tarkoitti myös, että toinen meistä pystyi olemaan Jessien kanssa sillä välin, kun toinen hoiti asioita.

Kannattaa miettiä myös sitä, kuinka monta ihmistä on tulossa mukaan ja tunteeko koira ne entuudestaan. Jos koira esimerkiksi ahdistuu siitä, että ihmisiä on paljon, kannattaa se joko totuttaa pikkuhiljaa tällaisiin tilanteisiin tai jättää se kotiin. Jos koira ahdistuu vieraista ihmisistä, ei matkalle kannata lähteä koiralle ventovieraiden kanssa. Voi olla, että koira normaalisti suhtautuu vain hieman epäilevästi tuntemattomiin ihmisiin, mutta matkalla sen stressitaso voi olla sen verran korkealla, että se saattaa reagoida paljon voimakkaammin näissä tilanteissa. Se saattaa pärjätä, jos vieraita käy vaikka parin tunnin ajan kotona, mutta tuntemattomien ihmisten kanssa viikon viettäminen 24 tuntia päivässä voi olla sille liikaa.

Eli kannattaa varmistaa ennen matkaa, että koira tulee varmasti toimeen niiden ihmisten (tai koirien) kanssa, joiden kanssa on tarkoitus matkustaa. Heihin kannattaa totutella pikkuhiljaa ennen matkaa.

Kaveri, jonka kanssa matkustin, oli Jessielle jo ennestään hyvin tuttu ja rakas, joten tiesin, ettei siltä osin tulisi olemaan ongelmia.

Missä yövytään?

Majoituspaikkaa kannattaa miettiä tarkkaan, erityisesti jos koira stressaantuu esimerkiksi ihmisistä, koirista tai erilaisista äänistä. Koiraystävällisessä hotellissa yöpyminen voi tällaiselle koiralle olla haastavaa, kun käytävästä todennäköisesti kuuluu monenlaista ääntä ja siellä joudutaan mahdollisesti ohittamaan ihmisiä ja koiria melko lähietäisyydeltä.

Telttailu voi olla lämpimällä säällä hyvä vaihtoehto, mutta silloin on pidettävä mielessä, että telttailualueilla voi olla hyvinkin paljon porukkaa ja meteliä, varsinkin loma-aikaan. Syrjemmässä telttailu voi silloin olla parempi vaihtoehto, mutta silloin on selvitettävä, millaisilla alueilla tällainen luonnossa telttailu on sallittua; kaikissa maissa ei ole samantyyppisiä jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on hyvin rajattua, missä telttailu on sallittua.

Halusin varmistaa, että matka olisi Jessielle mahdollisimman stressitön, joten päätin välttää hotelleissa yöpymistä. Hyväksi vaihtoehtoksi osoittautui Airbnb; sieltä löytyi yllättävän halvalla yöpymispaikkoja rauhallisilla alueilla. Valitsimme aina asuntoja, jotka saimme kokonaan itsellemme. Hintakin oli yllättävän alhainen, varmasti halvempi kuin moni hotelli. Erityisesti auttaa, jos on jossain määrin joustava sijainnin suhteen; valitsimme matkat aina sen mukaan, mistä löytyi seuraava halpa ja hyvä yöpymispaikka.

Yksi viikonloppu vietettiin kaverin luona Norjassa.

Välillä täytyi joustaa vähän mukavuuksista, että löytyi riittävän halvalla asunto; parissa mökissä ei ollut sisävessaa tai suihkua, yhdessä ei ollut edes sähkövaloja tai juoksevaa vettä; mutta ne olivat toisaalta ihan mielenkiintoisia kokemuksia, kunnon mökkeilyä. Toisaalta välillä löytyi samaan hintaan aivan älyttömän hyviä asuntoja, joissa oli runsaasti tilaa, sauna, takka ja vaikka mitä.

Moni asunnoista oli myös todella kauniilla paikoilla luonnon keskellä, ja sieltä löytyikin usein kivoja, rauhallisia kävelyreittejä.

Lue tästä seuraava osa: Koiran kanssa Euroopan halki – Osa 2: Valmistautuminen

”Kokeilin käyttää nameja, mutta koira pelkää edelleen” – miksi vastaehdollistaminen epäonnistuu

Jos koirasi pelkää tai kokee ahdistusta tai epävarmuutta tietyissä tilanteissa, olet todennäköisesti kokeillut luoda tilanteesta koiralle miellyttävämmän esimerkiksi ruoan avulla. Olet ehkä yrittänyt tarjota koiralle namin, kun vastaan tulee toinen koira, kun leikkaat sen kynsiä tai kun ulkoa kuuluu kovia ääniä, kuten ukkosta tai ilotulitusta.

Jos näin on, loistavaa! Olet ymmärtänyt, mistä vastaehdollistamisessa on kyse. Vastaehdollistaminen tarkoittaa, että pelottava asia (esim. vaikka auto) yhdistetään johonkin positiiviseen – kuten herkkuihin. Ideana on, että koira oppii lopulta, että aina kun pelottava asia näkyy tai kuuluu, se saa jotakin hyvää – ja suhtautuminen pelottavaan asiaan muuttuu positiivisemmaksi.

Kuulostaa teoriassa hyvältä – mutta miksi ihmeessä se ei vain tunnu toimivan? Koira saattaa syödä herkun mutta pelätä edelleen, useista toistoista huolimatta. Tai ehkä koira ei edes huoli herkkuja pelottavan kohteen läsnäollessa.

Käyn tässä läpi yleisimpiä syitä, miksi vastaehdollistaminen ei joissain tapauksissa etene; yleensä syynä on, että jokin yksityiskohta ei ole mennyt kohdilleen.

Tilanne on liian vaikea koiralle

Vastaehdollistaminen toimii tehokkaimmin silloin, kun tilanteet ovat koiralle aina niin helppoja, että sitä ei juurikaan pelota. Jos koiraa ahdistaa liikaa, sillä ei välttämättä ole lainkaan ruokahalua. Siinäkin tapauksessa, että koira suostuu syömään, se ei todennäköisesti opi olemaan pelkäämättä, sillä sen kokema pelko voittaa namista saadun ilon.

Kannattaa siis aloittaa harjoittelu esimerkiksi niin pitkän etäisyyden päästä, että koira ei ole lainkaan ahdistunut. Kun koira on tältä etäisyydeltä oppinut yhdistämään herkut kohteeseen, voidaan siirtyä hieman lähemmäs. Kerta kerralta koira tottuu koko ajan lähempänä olevaan kohteeseen, kunnes lähietäisyydeltäkin nähty kohde johtaa siihen, että koira odottaa innokkaasti namia.

Koira ei saa herkkua joka kerta

Jotta koira yhdistäisi kohteen positiivisiin asioihin, sen on saatava herkku joka kerta, kun kohde näkyy (tai kuuluu). Sillä ei ole merkitystä, onko yksittäinen kohde koiran mielestä pelottava vai ei-pelottava, eikä myöskään sillä, miten koira käyttäytyy.

Esimerkiksi jos koira pelkää muita koiria, mutta vain joitakin niistä, ei kannata jäädä odottamaan, onko jokin yksittäinen koira pelottava vai ei. Jokaisesta koirasta tulisi saada palkkaa.

Vastaehdollistamisessa ei ole myöskään kyse tietyn käytöksen opettamisesta koiralle, vaan mielleyhtymien luomisesta. Tarkoituksena ei siis ole odottaa, että koira katsoisi sinua tai kävelisi nätisti vierelläsi tai tekisi jotakin muuta, mitä haluamme sen tekevän. Koiran on saatava herkku heti sillä hetkellä, kun se havaitsee pelottavan kohteen, teki se mitä tahansa sillä hetkellä.

Hieno asia vastaehdollistamisessa on se, että vaikka koiran käytöstä ei tarkoituksellisesti muokatakaan, käytös kuitenkin lopulta muuttuu. Koira saattaa alkaa automaattisesti kävellä vierelläsi ja katsoa sinua, koska se odottaa saavansa namin.

Ajoitus ei osu kohdilleen

Koiran on saatava herkku alle sekunnin sisällä siitä, kun se havaitsee kohteen. Tässä voi kuitenkin käyttää apuna äänimerkkiä, joka kertoo koiralle, että palkka on kohta tulossa. Esim. naksutin, ”jes”-sana tai jokin muu ääni, jota käytetään ainoastaan näissä tilanteissa. Näin voidaan merkitä täsmälleen se oikea kohta, jossa koira huomasi kohteen, eikä ole vakavaa, vaikka namin esiin kaivamiseen meneekin hetki.

Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että huomaamattamme palkitsemme koiraa liian aikaisin. Esimerkiksi olet itse huomannut kauempana olevan auton, mutta koira ei. Jos koiraa palkitaan usein tällä tavoin, se saattaa oppia, että herkkujen saaminen merkitsee auton ilmestymistä; ja se alkaa aina namin saadessaan pälyillä ympärilleen. Tällöin se ei opi sitä, mitä oli tarkoitus oppia.

Joskus taas ajoitus osuisi muuten kohdilleen, mutta koira on oppinut lukemaan muita merkkejä siitä, että namia on tulossa. Esim. auton nähdessäsi laitat käden valmiiksi taskuun, että saat namin nopeasti ulos. Odotat, että koira huomaa auton ja palkitset sitä. Koira saattaa tällöin oppia, että kun laitat kätesi taskuun, se saa kohta namia. Auto menettää täysin merkityksensä, sillä käden laittaminen taskuun vie kaiken koiran huomion. Pahimmassa tapauksessa koira oppii, että kun käsi menee taskuun, jostain ilmestyy auto.

Kannattaa siis varmistaa, että et osoita koiralle millään tavalla, että namia on tulossa, ennen kuin se on varmasti havainnut kohteen.

Palkka ei ole riittävän hyvä

Vastaehdollistamiseen ei välttämättä riitä sama palkka, jota käytetään esimerkiksi temppujen harjoitteluun. Vaikka koiralle kelpaisi jokin tietty herkku normaalitilanteissa, kannattaa vastaehdollistamiseen käyttää jotakin erityisen hyvää. Harjoitteluun ei ole pakko käyttää välttämättä ruokaa, vaan esimerkiksi leikkiminen tai lelut saattavat olla parempi vaihtoehto osalle koirista.

Harjoituksissa edetään liian nopeasti

Tarvitaan runsaasti toistoja yhdellä vaikeustasolla, että koira oppisi harjoitusten idean. Erityisesti jos koiran pelko on voimakasta tai se on jatkunut hyvin pitkään, kannattaa edetä mahdollisimman hitaasti. Saattaa tuntua hassulta toistaa kerta toisensa jälkeen tilannetta, joka ei ole edes koiralle ongelma, mutta se on välttämätöntä onnistumisen kannalta.

Vaikeustason nostaminen liian nopeasti voi johtaa siihen, että harjoittelussa mennään takapakkia ja oppiminen tapahtuu lopulta huomattavasti hitaammin kuin jos harjoittelussa olisi alun perinkin edetty hitaasti. Rauhallinen tahti ja kärsivällisyys voi siis itse asiassa nopeuttaa asioita.

Voi olla, että yhden harjoittelukerran aikana päästään vain pikkuisen lähemmäksi kohdetta, mutta seuraavalla kerralla päästään taas vähän lähemmäksi.

Harjoituksia ei kannata muutenkaan ahnehtia liikaa; lyhyet, noin kymmenen minuutin harjoittelut kerran tai pari päivässä voivat monesti riittää oikein hyvin. Joissain tapauksissa oppiminen on jopa tehokkaampaa näin, ja koira saattaa mennä helposti takapakkia, jos sen kanssa harjoitellaan liian tiheästi.

Koira on liian stressaantunut

Joskus saatamme tehdä kaiken teknisesti täysin oikein, mutta oppiminen ei silti etene. Jos koiran elämässä on liikaa stressiä tai vaikeita tilanteita tulee eteen liian usein, voi uuden mielentilan oppiminen olla vaikeaa koiralle.

Tästä syystä kannattaa aluksi minimoida koiran kokema stressi kaikilta sen elämän osa-alueilta. Kaikkeen ei ole mahdollista vaikuttaa, mutta ainakin voimme aloittaa niistä tilanteista, joihin on mahdollista tehdä jotakin.

Joissain tapauksissa koira on niin stressaantunut pienistäkin arjen asioista, joita on mahdoton vähentää, että koulutuksen apuna on käytettävä aluksi esimerkiksi lääkitystä, lisäravinteita tai muita tuotteita, että oppiminen olisi mahdollista. Näiden käyttämisestä on tietysti keskusteltava aina eläinlääkärin kanssa. Kannattaa myös ottaa huomioon, että joskus kipu tai terveysongelmat saattavat vaikuttaa siihen, että koiran oppiminen vaikeutuu, joten koiran terveys kannattaa aina tutkia ensin.

Jos tuntuu, että koulutus ei kaikesta huolimatta etene, voi paras ratkaisu olla ottaa ammattitaitoinen kouluttaja avuksi. Näin voidaan selvittää tarkemmin, mikä on ongelmien taustalla ja miten koulutuksessa voidaan edetä.

Käy katsomassa ilmaiset videot

Ajattelin, että kaikkein selkeimmin vastaehdollistamisen idean voi ymmärtää esimerkkien avulla. Olen jakanut ilmaiseksi kaksi lyhyttä videota, joissa näytän, miten vastaehdollistaminen tapahtuu kahdessa eri tilanteessa:

  • Kävelyillä kohdatut asiat
  • Äänet

Videoiden kautta näkee selvemmin, miten vaihe vaiheelta eteneminen tapahtuu käytännössä ja missä kohtaa koiraa palkitaan. Olen myös kirjoittanut hieman tarkemmin videoiden yhteyteen, miten juuri näissä tapauksissa kannattaa edetä ja toimia.

Klikkaa alla olevaa kuvaa, niin pääset katsomaan videot. 🙂

Dominoivatko koirat toisiaan?

Ennen kuin koiria alettiin tutkia tarkemmin omana lajinaan, koiran käyttäytymisen ymmärtäminen perustui pitkälti susitutkimuksiin. Huomattiin, että vankeudessa elävät sudet muodostavat tiukan arvojärjestyksen, joka perustuu aggressiiviseen kanssakäymiseen ja oman aseman puolustamiseen. Tästä tietysti pääteltiin, että koiratkin muodostavat laumahierarkian ihmisten ja muiden koirien kanssa. Johtajuusajattelu muodostui huomattavan suosituksi selitykseksi lähes kaikelle koiran ei-toivotulle käytökselle. Uskottiin myös, että jos koiran vain saisi vakuutettua alemmasta asemastaan, se muuttuisi automaattisesti tottelevaiseksi ja hyväkäytöksiseksi. On tietysti houkutteleva ajatus, että lähes kaikelle koiran käyttäytymiselle löytyisi näinkin yksinkertainen selitys – ja ehkä siksi sama näkökulma kiertää edelleen koiranomistajien ja -kouluttajien keskuudessa.

Varhaisten susitutkimusten puutteet paljastuivat kuitenkin, kun susia alettiin tutkia niiden luonnollisessa elinympäristössä. Tällöin kävi ilmi, että sudet elävät enimmäkseen perheryhmissä, joissa vanhemmat luonnollisesti ottavat “johtajan” roolin. Aggressiivinen käytös on tällaisissa ryhmissä huomattavan vähäistä. Vankeudessa tehdyt tutkimukset eivät siis kuvastaneet susien normaalia, luonnollista käytöstä juuri lainkaan.

Mitä enemmän koiria on alettu tutkia, sitä enemmän on myös saatu selville, kuinka erilaisia koira ja susi ovat käyttäytymiseltään. Vaikka harmaasusi onkin koiran lähin sukulainen, ja lajien eriytyminen tapahtui suhteellisen lyhyen ajan sisällä, koirien käyttäytyminen on kuitenkin muuttunut huomattavasti domestikaation aikana. On siis selvää, että jos halutaan ymmärtää koirien käyttäytymistä, on tutkittava koiria – ei susia.

Miten koirat käyttäytyvät keskenään laumassa?

Koirien laumakäyttäytymistä on tutkittu sekä lemmikkikoirilla että vapaasti elävillä kyläkoirilla. Tulokset vaihtelevat huomattavasti tutkimuksesta toiseen; osassa selkeää hierarkiaa ei ole ilmennyt lainkaan, osa taas on löytänyt vakuuttavalta kuulostavia todisteita arvojärjestyksen olemassaolosta. Mistä tämä voisi johtua?

Ensinnäkin on hyvin mahdollista, että arvojärjestys ei ole lainkaan niin yksinkertainen ja mustavalkoinen ilmiö kuin aiemmin on ajateltu. Eri koiraryhmät saattavat käyttäytyä hyvinkin eri tavalla riippuen muun muassa resurssien saatavuudesta ja monesta muusta tekijästä. Esimerkiksi jos ruokaa on runsaasti, on resursseista kilpailemiseen vähemmän tarvetta. Myöskään jokaisen koirayksilön välille ei välttämättä muodostu selkeää arvojärjestystä; kaksi koiraa saattavat esimerkiksi vältellä toisiaan suurimman osan ajasta, tai ne voivat muodostaa enimmäkseen positiiviseen vuorovaikutukseen perustuvan suhteen, jota voisi kutsua enemmänkin “kaverisuhteeksi”.

Toinen syy, miksi tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia on todennäköisesti se, että käsitys siitä, mitä dominanssi tai arvojärjestys oikeastaan tarkoittaa, vaihtelee huomattavasti jopa tutkijoiden kesken.

Mitä dominanssi oikeastaan tarkoittaa?

Eläinten käyttäytymistieteellisen määritelmän mukaan dominanssi on kahden tai useamman yksilön välinen suhde, jonka avulla selvitetään, kuka saa pääsyn arvokkaisiin resursseihin, kuten ruokaan ja lisääntymiskumppaneihin. Kun kaksi saman lajin edustajaa joutuu tilanteeseen, jossa molemmat haluavat tietyn resurssin haltuunsa, on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa resurssin itselleen. Tappelemiseen kuluu energiaa ja sisältyy vahingoittumisen riski, joten sitä yritetään välttää viimeiseen asti. Jos eläin A on aiemmin “hävinnyt” samantyyppisessä tilanteessa, se saattaa luovuttaa tälläkin kertaa resurssin eläimelle B. Tilanteeseen kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä, kuten kummankin yksilön senhetkinen motivaatio resurssin saavuttamiseen. Jos yksilö B saa yleensä resurssit itselleen ja yksilö A yleensä “häviää”, eläimiä tutkiva henkilö saattaa todeta, että yksilöiden välillä ilmenee arvojärjestys, jossa eläin B on dominoiva.

Yksi syy, miksi tutkijoiden välillä on kinaa dominanssi-käsitteestä on se, että edellämainitun suhteen voisi kuvailla yhtä hyvin muita termejä käyttämällä, kuten oppimisteorian avulla.

Osa koirien käyttäytymisen tutkijoista kuitenkin määrittelee dominanssin eri tavalla, perustuen koirien käyttäytymiseen tilanteissa, jotka eivät välttämättä liity resursseihin mitenkään. Nämä tutkijat huomasivat, että tietyt eleet (mm. pään asettaminen toisen niskan päälle, selälleen kierähtäminen tai toisen koiran huulien nuoleminen) ilmenivät suurimmaksi osaksi yhdensuuntaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että tarkkailtaessa kahden koiran välistä suhdetta, yksi koirista käytti enimmäkseen “alistuvia” eleitä toista kohtaan, ja toinen koirista käytti enemmän “dominoivia” eleitä. Tutkimuksissa huomattiin myös, että “dominoiva” käytös oli huomattavan paljon harvinaisempaa kuin “alistuva” käytös. Arvojärjestys ei siis todennäköisesti synny dominoivan käytöksen seurauksena, vaan nimenomaan alistuvan yksilön aloitteesta.

Tässäkin tapauksessa törmätään siihen ongelmaan, että samaa käytöstä voidaan kuvailla monella eri tapaa. “Dominoivaa” käytöstä voitaisiin yhtä hyvin kutsua agonistiseksi tai uhkailevaksi käytökseksi, jolle voi olla useita eri syitä ja motivaatioita. Koira saattaa esimerkiksi haluta lisää tilaa itselleen kokiessaan olonsa uhatuksi, se saattaa olla kipeä ja sen vuoksi kärttyinen. “Dominoivalta” vaikuttava käytös voi jopa johtua pelosta tai epävarmuudesta. “Alistuva” käytös taas voi olla merkki ahdistuksesta tai pelosta, tai se voi olla koiran keino lepytellä toista koiraa, osoittaa ystävälliset aikeet tai yksinkertaisesti olla kohtelias.

Käytettiin määritelmänä sitten mitä tahansa, on olemassa tilanteita, joissa kahden koiran välille voi muodostua suhde, jota joku voisi tosiaan kutsua arvojärjestykseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koirat suunnittelevat jatkuvasti vallan kaappaamista tai että niiden kaikki käyttäytyminen perustuu tiukkaan hierarkiaan. Dominanssi ja muut siihen liittyvät termit ovat täynnä väärinkäsityksiä, jotka on nykytiedon valossa osoitettu vääriksi.

Koirien väliset suhteet eivät ole mustavalkoisia

Koirien välillä oleva arvojärjestys on huomattavan paljon monisyisempi ja tilannesidonnaisempi suhde kuin monesti oletetaan. Saattaa riippua hyvinkin paljon tilanteesta ja kyseessä olevasta resurssista, kumpi koirista “voittaa”. Esimerkiksi koira A saattaa saada melkein aina lelut itselleen, kun taas koira B saattaa “dominoida”, kun kyseessä on ruoka. Ja niin edelleen. Kumpikin koira tietää, kuinka missäkin tilanteessa toimitaan, ja näin ollen vältytään turhilta riidoilta.

Koirien välisestä käytöksestä vain hyvin pieni osa on dominanssiin liittyvää. Jos kaikki koiran käytös yritetään selittää laumahierarkian kautta, yksinkertaistetaan asioita aivan liikaa. Tällöin jaa ymmärtämättä moni tunnetila ja motivaatio koiran käytöksen taustalla. Koirien välinen viestintä on huomattavan monivivahteista, ja sen jakaminen kahteen osaan (dominoiva tai alistuva)

Koirien välisen viestinnän jakaminen kahteen osa-alueeseen (dominoiva ja alistuva) on melkoisen rajoittavaa. Yhtä lailla rajoittavaa on luokitella koirien väliset suhteet pelkästään dominanssihierarkiaan perustuen, sillä suhteita on niin monenlaisia.

Dominanssi ei ole yhtä kuin aggressiivisuus

Syy, miksi koirat muodostavat jonkinlaisen arvojärjestyksen keskenään on yksinkertainen; kun samantyyppisissä tilanteissa toimitaan useimmiten samalla tavalla, vältytään turhilta riidoilta ja tappeluilta. Yleiskielessä dominanssi rinnastetaan usein aggressiiviseen käytökseen, vaikka sen tarkoituksena on nimenomaan välttyä konflikteilta. Aggressiivisesti käyttäytyvä koira ei siis todennäköisesti kuvittele olevansa alfa, vaan taustalla saattaa pikemminkin olla pelko, ahdistus, stressi, kipu tai jokin muu syy.

Koira ei tavoittele valtaa vallan vuoksi

Nykyisen tutkimustiedon perusteella on epätodennäköistä, että koiran kognitiiviset kyvyt riittäisivät dominanssihierarkian ymmärtämiseen tai vallankaappauksen suunnitteluun. Todennäköisemmin koira elää hetkessä ja sen mielessä on yksinomaan se resurssi, jota se sillä hetkellä tavoittelee. Koira saattaa pyrkiä “voittamaan”, koska se haluaa ruoan/nukkumapaikan/luun/lisääntymiskumppanin/omistajan huomion. Se ei pohdi, mikä merkitys yksittäisellä tilanteella on sen asemalle arvoasteikossa. Ulkopuolisina tarkkailijoina me ihmiset saatamme nähdä hierarkioita, mutta koirat eivät todennäköisesti ole näistä tietoisia. Koiran päällimmäinen tavoite elämässä ei ole johtajan aseman saavuttaminen tai arvoasteikossa ylemmäs nouseminen, vaan se toimii sen mukaan, mikä on milloinkin kannattavinta. Aina paras strategia ei ole resurssin saavuttaminen tai hierarkian yläpäässä oleminen, vaan joskus fiksuinta on luovuttaminen ja konflikteilta välttyminen – varsinkin, jos koira ei koe resurssia riittävän arvokkaaksi sillä hetkellä.

Kotikoiran ei tarvitse kilpailla resursseista

Kun melkeinpä minkä tahansa eläinlajin yksilöitä asetetaan pieneen tilaan tai niin, että resursseista on pulaa, syntyy todennäköisesti jonkinlainen nokkimisjärjestys, ja aggressiivinen käytös lisääntyy. Sen sijaan tilanteissa, joissa tilaa ja resursseja on riittävästi, kilpailemisen tarve katoaa, eikä selkeää hierarkiaa välttämättä synny. Lemmikkeinä elävillä koirilla ei ainakaan teoriassa pitäisi olla tarvetta kilpailla resursseista toisten koirien tai ihmisten kanssa. Me voimme järjestää koiriemme elämän niin, että ne eivät koe resursseista olevan pulaa, eivätkä koe tarvetta kilpailla niistä muiden kanssa.

Koira ei muodosta laumaa ihmisen kanssa

Yhdessäkään koirien dominanssiin liittyvässä tutkimuksessa ei ole tutkittu, rakentuuko koiran ja omistajan välille jonkinlainen arvojärjestys. Muiden tutkimusten perusteella on kuitenkin selvää, että koira käyttäytyy ihmisten kanssa eri tavalla kuin koirien kanssa; koira ei siis kuvittele omistajansa olevan koira, eikä siis kuvittele elävänsä “laumassa” perheen ihmisjäsenten kanssa. Ihmisen ja koiran välinen suhde eroaa monella tapaa koirien välisistä suhteista. Meillä on periaatteessa hallussamme kaikki koiran tarvitsemat resurssit; kaikki hyvä siis tapahtuu meidän kauttamme. Me myös vaadimme koirilta hyvin paljon enemmän kuin muut koirat vaativat. Toiset koirat eivät oleta koiran kävelemän nätisti hihnassa, olemaan haukkumatta, pysyvän paikallaan kynsienleikkuun ajan tai tulemaan luokse kutsuttaessa. Koira ei käyttäydy ei-toivotulla tavalla siksi, että se kuvittelisi olevansa johtajan asemassa, vaan syynä on todennäköisemmin, ettei se ymmärrä mitä siltä vaaditaan tai sillä on muista syistä vaikeuksia toimia ihmisen haluamalla tavalla.

Koiraa ei tarvitse alistaa, jotta se käyttäytyisi hyvin

Kaikkein tärkein kysymys on ehkä se, miten meidän tulisi koiriemme kanssa käyttäytyä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvinvoivia, tottelevaisia ja hyvätapaisia. Tästä aiheesta on onneksi runsaasti tutkimustietoa. On selvää, että positiiviseen vahvistamiseen perustuvat koulutusmenetelmät ovat kaikin puolin tehokkaampia, luotettavampia, riskittömämpiä ja koiran hyvinvoinnin kannalta parempia kuin rankaisemiseen ja “alistamiseen” perustuvat menetelmät. Johtajuusajatteluun sisältyy monesti käsitys, että koiran kouluttamiseen on käytettävä eritasoisia rankaisuja, jotta se ymmärtäisi paikkansa laumassa ja käyttäytyisi hyvin. Tähän ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole tarvetta. On toki tärkeää opettaa koiralle johdonmukaisesti kaikki ne taidot ja käyttäytymismallit, joita se tarvitsee ihmisten maailmassa selviämiseen, mutta me ihmiset olemme (ainakin teoriassa) sen verran fiksuja ja osaavia, että meillä on mahdollisuus tehdä tämä palkitsemisen ja koiraystävällisten menetelmien kautta.

Lähteitä:

Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit?. Journal of veterinary behavior, 4(3), 135-144.

Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J., & Casey, R. A. (2016). Dominance in domestic dogs—A response to Schilder et al.(2014). Journal of Veterinary Behavior, 11, 102-108.

Westgarth, C. (2016). Why nobody will ever agree about dominance in dogs. Journal of Veterinary Behavior, 11, 99-101.

Artikkeli on julkaistu alunperin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

Käyttäytyykö koirasi ongelmallisesti?

Jos kaipaat apua koirasi ongelmakäytökseen, tarjoan nyt kotikäyntejä Pirkanmaan alueella. Myös Turussa käyn silloin tällöin kouluttamassa.

Katso lisää infoa täältä, ja ota yhteyttä, jos haluat tietää lisää. 🙂

Näin valitset rescue-koiran tai kodinvaihtajan

Uuden perheenjäsenen valitsemiseen kannattaa käyttää paljon aikaa, oli kyseessä sitten kasvattajalta ostettu pentu, aikuinen kodinvaihtaja tai rescue-koira. Tulet elämään uuden koirasi kanssa useamman vuoden, joten päätös kannattaa ottaa vakavasti.

Valitsemisen helpottamiseksi listasin alle joitakin tärkeitä asioita, jotka kannattaa pitää mielessä rescue-koiraa tai kodinvaihtajaa valitessa. Työskennellessäni rescue-keskuksissa Iso-Britanniassa törmäsin moneen tilanteeseen, jossa jotakin näistä kohdista ei oltu otettu huomioon tai omistajalla oli ollut adoptiovaiheessa epärealistiset odotukset. Joissain tapauksissa seurauksena oli ikävä kyllä koirasta luopuminen, miltä olisi voitu välttyä, jos alle listatut asiat olisi ymmärretty ja sisäistetty.

Erityisen yleistä oli se, että koiran ongelmakäytöstä vähäteltiin tai uskottiin, että uuden, rakastavan kodin myötä koiran ongelmat haihtuisivat kokonaan. (Tähän voi toisaalta olla syynä se, että työskentelin nimenomaan niiden koirien kanssa, joilla ongelmakäytöstä ilmeni.) Jos koira on esimerkiksi vain hieman arka, sen käytös saattaa voimistua uudessa ympäristössä, johon se ei ole tottunut. Koiran käyttäytymistä ja tunnetiloja voidaan toki muokata uudessa kodissa, ja tilannetta voidaan helpottaa joskus huomattavastikin, mutta osa koirista ei koskaan tule olemaan ns. ”normaaleja” koiria.

Jos otetaan koira, jolla tiedetään olevan jonkinasteista ongelmakäytöstä, on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että käytös ei muutukaan parempaan suuntaan. Jos esimerkiksi toivot itsellesi koiraa, jota voi viedä koirapuistoon ja pitää vapaana kaikkialla, ei kannata luottaa sen varaan, että muihin koiriin negatiivisesti suhtautuva koira oppisi rakastamaan kaikkia koiria. Jos tiedät, että joudut jättämään koiran yksin useaksi tunniksi päivittäin, älä ota koiraa, jolla tiedetään olevan eroahdistusta. (Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta ehkä niistä saa jonkinlaisen idean.)

Toki koiran ottaminen on aina hieman arpapeliä sen suhteen, millaista sen käytös tulee olemaan, mutta monesti on mahdollista valita koira, jolla käytösongelmien ilmeneminen on epätodennäköisempää. Koiran luonteesta ja senhetkisestä käytöksestä voi saada jonkinlaisen käsityksen, samoin siitä, millaisia sen aiemmat kokemukset ovat olleet. Esimerkiksi niissä rescue-keskuksissa, joissa olin töissä, oli myös runsaasti tasapainoisia, reippaita koiria, jotka olivat ehkä olleet aiemmin jonkun lemmikkinä. Kannattaa kysellä mahdollisimman paljon niiltä ihmisiltä, jotka viettävät koiran kanssa eniten aikaa.

Silloinkin, kun koiralla ei ole tiedossa olevia haasteita tai ongelmia, on tietysti aina varauduttava siihen, että uusi ympäristö muuttaa koiran käytöstä – vähintäänkin väliaikaisesti.

Pitämällä mielessä (ainakin) nämä asiat koiraa valitessa on todennäköisempää, että tuleva perheenjäsenesi soveltuu omaan elämäntyyliisi ja tilanteeseesi mahdollisimman hyvin.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jonka videoiden avulla opetat koirasi rakastamaan kynsien leikkausta. Jos olet lähiaikoina adoptoimassa koiran, näistä vinkeistä on erityisen paljon hyötyä.

Sukella syvemmälle koiran elekielen maailmaan

Koirat puhuvat meille jatkuvasti eleillään ja käyttäytymisellään. Kukaan ei todennäköisesti tule koskaan tietämään kaikkea, mitä koirien elekieli voi paljastaa meille, vaikka uutta tietoa tuleekin esille jatkuvasti. Eleillä on myös valtavasti eri merkityksiä, jotka vaihtelevat eri tilanteiden ja yksilöiden välillä. Näistä syistä ihan jokaisella meistä tulee aina olemaan lisää opittavaa koirien salaperäisestä kielestä; emme koskaan voi tietää kaikkea.

Koiran elekielen tunnistaminen auttaa meitä ymmärtämään omia koiriamme sekä syitä niiden käytöksen taustalla, mutta on myös runsaasti käytännön tilanteita, joissa hyvästä koiranlukutaidosta on valtavasti hyötyä. Itse asiassa koiran kielen ymmärtäminen on perusta kaikelle, mitä teemme koiriemme kanssa, oli kyseessä sitten pennun kasvattaminen, näyttelyissä tai harrastuksissa onnistuminen, samassa taloudessa asuvien koirien rauhanomaisen yhteiselon säilyttäminen, aran koiran itsevarmuuden kasvattaminen tai ei-toivotun käytöksen kitkeminen. Jos osaamme huomata ja tunnistaa koiran pienimmätkin eleet näissä tilanteissa, voimme tehdä yllättävän paljon koiran käytöksen edistämiseksi.

Ajatellaan esimerkkinä tilannetta, jossa kahden samassa taloudessa asuvan koiran välit ovat kireät. Jos omistaja puuttuu tilanteisiin vasta siinä vaiheessa, kun koirat jo rähisevät toisilleen, on yleensä liian myöhäistä, eivätkä koirien välit todennäköisesti muutu tulevaisuudessakaan parempaan suuntaan. Jos omistaja sen sijaan tunnistaa myös koirien lievemmät eleet, hän saattaa huomata, että itse asiassa on useampia tilanteita, joissa koirien välit ovat hieman kireät, vaikka rähinöitä ei (vielä) tapahdukaan. Tällöin omistaja voi muokata koirien ympäristöä, rutiineja ja taitoja sellaisiksi, ettei näitä lieviä jännitteitä pääse syntymään, jolloin on myös epätodennäköisempää, että tilanteet kehittyisivät kunnon tappeluiksi. On paljon tehokkaampaa toimia proaktiivisesti ja ennakoivasti niin, että ongelmatilanteita ei pääse lainkaan syntymään.

Sama idea toimii myös tilanteissa, joissa koira käyttäytyy ongelmallisesti tai ei-toivotulla tavalla. Esimerkiksi nuori koira, joka innostuu välillä hyppimään ja näykkimään ihmisten vaatteita, kokee todennäköisesti käytöksen itsessään palkitsevana, joten ihmisen reagointi tässä vaiheessa tulee yleensä liian myöhässä. On paljon hyödyllisempää, jos omistaja tunnistaa pienet merkit siitä, että koira alkaa kiihtyä liikaa – tällöin on mahdollista ohjata koira rauhallisemman toiminnan pariin tai tarjota sille jotakin muuta pureskeltavaksi, ja näin vältytään ongelmalliselta käytökseltä kokonaan. Useiden toistojen myötä koira saattaa oppia myös itse tarjoamaan toivottua käytöstä tietyissä tilanteissa vaatteiden näykkimisen sijaan.

Aivan samat periaatteet toimivat, kun kyseessä on arka tai pelokas koira – tai pentu, jolle kaikki on vielä uutta. Jos asialle tehdään jotakin vasta siinä vaiheessa, kun koira on jo aivan paniikissa, on jo liian myöhäistä, ja koira pelkää todennäköisesti seuraavalla kerralla entistäkin enemmän. Jos omistaja sen sijaan huomaa jo varhaisessa vaiheessa, että koiraa hieman ahdistaa, sitä on mahdollista vielä auttaa. Koira reagoi todennäköisemmin omistajaan ja esimerkiksi herkkuihin, ja sen on helpompi myös oppia ja keskittyä. Tällöin omistaja voi toimia koiran olon helpottamiseksi, esimerkiksi tarjoamalla sille tauon, viemällä sen kauemmas ahdistavasta kohteesta tai tarjoamalla sille jotakin muuta tekemistä – ja varmistamalla, että seuraavalla kerralla kokemus on positiivisempi. On huomattavan paljon helpompaa auttaa koiraa kokemaan olonsa turvalliseksi, jos pelko ei ole vielä kasvanut liian suureksi.

Parhaimmillaan koiran eleiden lukeminen ja niihin reagoiminen muuttuu omistajan ja koiran väliseksi tehokkaaksi vuorovaikutukseksi. Koiran käytöksen muuttaminen saattaa tällöin ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, sillä ongelmallista käytöstä tai pelkoa ei missään vaiheessa ilmene. Koira kuitenkin oppii jatkuvasti ja muutosta käyttäytymisessä tapahtuu pikkuhiljaa, kun koira pääsee harjoittamaan toivottuja käytösmalleja tai kokemaan olonsa turvalliseksi asteittain vaikeutuvissa tilanteissa. Kun omistaja reagoi koiran eleisiin jo varhaisessa vaiheessa, tilanteet pysyvät juuri sopivan haastavina koiralle ja se kokee, että sitä kuunnellaan. Tällöin muutosta voi tapahtua joskus yllättävänkin nopeasti.

Koiran elekielen lukemiseen sisältyy kaksi vaihetta: eleiden huomaaminen ja niiden ymmärtäminen.

1. Opettele huomaamaan koiran pienetkin eleet

Ennen kuin alamme tulkita koiran eleiden merkityksiä ja taustalla olevia syitä, on tärkeää ensin oppia yksinkertaisesti tarkkailemaan koiria ja kiinnittämään huomiota niiden eleisiin. Ilman harjoitusta meiltä jää valtava määrä eleitä ja käyttäytymismalleja kokonaan huomaamatta.

Yksi ihmismielen heikkouksista on välittömiin johtopäätöksiin hyppääminen ja se, että oletamme koiran tuntevan tietyllä tavalla ilman, että oikeastaan tiedämme miksi. Saatamme esimerkiksi välittömästi koiran nähdessämme sanoa, että sitä pelottaa tai se on innoissaan, mutta emme välttämättä osaa selittää, mihin eleisiin tarkalleen ottaen perustamme tämän tulkinnan. Monissa tapauksissa osummekin oikeaan, mutta on myös tilanteita, joissa intuitiivinen tulkintamme saattaakin olla väärä. Tällöin voi olla hankalaa nähdä objektiivisemmin, mitä eleitä koira itse asiassa käyttää, koska oman tulkintamme myötä näemme, mitä oletamme näkevämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että koira on innoissaan, saatamme nähdä paljon eleitä ja käytöksiä, jotka vahvistavat tätä tulkintaa. Aivomme ikään kuin jättävät huomiotta kaiken sellaisen, mikä ei vahvista omia ennakkokäsityksiämme. Tästä syystä on tärkeää oppia tarkkailemaan koiria ikään kuin uusin silmin, ennen kuin alamme tulkita niiden eleiden merkityksiä sen tarkemmin.

Kehitä omia taitojasi ja opettele havainnoimaan koirien käytöstä objektiivisesti ilman, että pohdit syitä tai tunnetiloja sen taustalla. Vältä selityksiä käytökselle, kuten “koira on leikkisä” tai “koira yrittää saada huomiota” tai “koira on ahdistunut”. Kuvaile sen sijaan, mitä koira tarkalleen ottaen tekee, esim. “koira kääntää päätään vasemmalle”, “koiran korvat on vedetty taakse” tai “koira jähmettyy paikoilleen”. Tämä voi olla aluksi haastavaa, sillä se vaatii oman ajattelutavan muuttamista.

Harjoittele tarkkailemalla sekä omia että muiden koiria. Erityisesti kannattaa tarkkailla koirien elehdintää muiden koirien (tai ihmisten) kanssa. Myös netistä löytyy runsaasti videoita, joiden katsominen voi olla hyvää harjoitusta. Parasta on, jos löydät suhteellisen pitkiä, muokkaamattomia videoita, jotka muistuttavat enemmän oikeaa elämää. Voit myös itse kuvata videoita koiristasi eri tilanteissa. Katsomalla videot jälkeenpäin huomaat todennäköisesti valtavan määrän asioita, jotka jäivät ensimmäisellä kerralla huomaamatta. Voit jopa katsoa saman videopätkän useaan kertaan ja keskittyä joka kerralla eri eleisiin. Jos videossa on useampi koira, kannattaa keskittyä yhteen koiraan kerrallaan.

Tässä lyhyt lista vain joistakin eleistä ja kehon osista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota koiria tarkkaillessa:

  • Silmät: Ovatko ne rennot, laajentuneet, raollaan vai melkein kokonaan kiinni? Näkyykö silmien valkoinen osa? Mihin suuntaan koira katsoo? Ovatko pupillit laajentuneet? Nostaako koira kulmakarvojaan? Räpytteleekö se silmiään?
  • Kasvojen lihakset: Ovatko ne jännittyneet vai rennot?
  • Suu: Onko se auki vai tiukasti kiinni? Läähättääkö koira, ja kuinka voimakkaasti tai nopeasti? Näkyvätkö hampaat? Kuolaako koira tai nuoleeko se huuliaan?
  • Korvat: Ovatko ne normaaliasennossa vai onko ne työnnetty eteenpäin tai vedetty taaksepäin? Joidenkin rotujen korvien asentoa voi olla haastavaa tulkita, mutta harjoittelun myötä sekin helpottuu.
  • Turkki: Hilseileekö turkki tai lähteekö karvaa runsaasti? (Tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti esim. koiran stressaantuessa.) Ovatko niska- tai selkäkarvat nousseet pystyyn, ja kuinka paljon?
  • Jalat ja tassut: Missä asennossa jalat ovat? Ovatko jalat levällään tai “valmiusasennossa”? Nostaako koira etutassuaan? Hikoilevatko tassut? (Tämä saattaa näkyä märkinä tassunjälkinä esim. sisätiloissa.)
  • Häntä: Onko se normaaliasennossa vai nostettuna pystyyn tai laskettuna alas? (Riippuu tietysti rodusta, mikä on normaaliasento.) Heiluuko häntä, miten nopeasti, ja kuinka laajassa kaaressa?
  • Vartalo: Mihin suuntaan koiran vartalo on kääntynyt? Osoittaako se suoraan kohti, vai onko koira asettunut hieman sivuittain tai jopa vastakkaiseen suuntaan? Onko vartalo madaltunut vai yrittääkö koira näyttää mahdollisimman suurelta? Missä koiran painopiste on, onko se esim. valmis siirtymään kauemmas tai eteenpäin? Istuuko, seisooko vai makaako koira? Jos se istuu tai makaa, millä tavalla ja missä asennossa?
  • Liikkuminen: Ovatko koiran liikkeet rentoja ja sulavia, vai jäykkiä ja jännittyneitä? Liikkuuko koira nopeasti vai hitaasti? Mihin suuntaan? Jos koira on paikoillaan, onko se täysin liikkumaton ja paikalleen jähmettynyt?
  • Pään asento: Onko pää korkealla jännittyneenä, rennosti normaaliasennossa, vai madaltunut? Osoittaako pää suoraan kohti, vai onko se kääntyneenä hiukan sivuittain tai ehkä kokonaan toiseen suuntaan?

Koiran senhetkisen käytöksen lisäksi myös käyttäytymisen muutokset tarjoavat runsaasti informaatiota. Esimerkiksi läähättämisen loppuminen tai hännän madaltuminen kertoo paljon.

Kasvojen ilmeet voivat kertoa paljon koiran mielentilasta.
Sama koira vain muutaman sekunnin jälkeen ylempänä olevasta kuvasta. Korvat ovat nyt pystyssä ja silmien ja suun ympärillä olevat lihakset ovat rennommat, vaikka koira on edelleen keskittynyt ja kiinnostunut.

2. Opi ymmärtämään, mitä eleet tarkoittavat

Siinä vaiheessa, kun osaat taitavasti huomata pienimmätkin muutokset koiran eleissä ja käyttäytymisessä, on aika opetella tulkitsemaan niiden merkityksiä tarkemmin.

Koiran elekielestä voi oppia lisää useista eri lähteistä, kuten kirjoista, verkkosivuista, kursseilta, videoista ja verkkokursseilta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kaikki tietolähteet eivät välttämättä ole yhtä luotettavia, ja osa informaatiosta saattaa myös olla ristiriidassa keskenään. Tässä muutama hyvä lähde, jotka perustuvat tutkittuun tietoon koirien käyttäytymisestä. (Ikävä kyllä suuri osa näistä on kuitenkin englanniksi.)

On hyvä idea pyrkiä jatkuvasti haastamaan omat uskomuksensa siitä, miltä koirasta tuntuu tai miksi se toimii tietyllä tavalla. Aina ensimmäinen olettamuksemme ei osu oikeaan. Onko koira varmasti innoissaan/peloissaan/tyytyväinen/tms? Sopivatko koiran eleet yhteen tulkintasi kanssa?

Eleiden ymmärtämisessä ei auta se, että jokainen yksilö saattaa käyttää aivan omanlaisiaan eleitä eri tilanteissa – vaikka koirien kieltä on mahdollista opetella yleisellä tasolla, jokaisella koiralla on myös omat “murteensa”. Omaa koiraa kannattaa tarkkailla (ja mielellään myös videoida) useissa erilaisissa tilanteissa. Miten juuri tämä koira käyttäytyy silloin, kun sitä pelottaa tai ahdistaa, tai kun se on stressaantunut, turhautunut, innoissaan tai leikkisä? Mitä eleitä näet, kun koira kohtaa tuntemattoman ihmisen, koiran tai esineen, tai tutkii uutta ympäristöä?

Toisten koirien reaktioista voi myös saada paljon informaatiota siitä, mitä oman koiran eleet saattavat merkitä. Tämä kuitenkin toimii vain, jos toisen koiran sosiaaliset taidot ovat riittävän hyvät. Jos esimerkiksi toinen koira reagoi omasi käytökseen siirtymällä kauemmas tai vaikkapa murisemalla, koirasi eleet eivät todennäköisesti olleet kovin ystävällisiä. Jos sen sijaan toinen koira reagoi omasi käytökseen lähestymällä iloisesti tai ryhtymällä leikkiin, koirasi eleet olivat todennäköisesti leikkisiä tai ystävällismielisiä. On tietysti pidettävä mielessä, että aina kommunikaatio koirien välillä ei toimi sujuvasti, ja myös koirat voivat ymmärtää toisensa väärin. Esimerkiksi koira saattaa pyrkiä kutsumaan muita leikkiin hyvin intensiivisellä tavalla, jolloin muut koirat saattavat suhtautua siihen välttelevästi tai jopa aggressiivisesti. Myös koiran ulkonäkö saattaa vaikuttaa siihen, kuinka vaikeaa sen eleiden lukeminen on muille koirille; esimerkiksi kippurahäntä, musta väri tai runsas karvapeite luovat omanlaisia haasteitaan.

Koiran elekielen opettelu avaa pääsyn täysin uudenlaiseen, mielenkiintoiseen maailmaan, jossa ymmärrät koiria aivan eri tavallakuin aiemmin. Tällöin eteen tulee koko ajan harvemmin tilanteita, joissa koirien käytös ilmestyy yhtäkkiä “kuin tyhjästä” tai näennäisesti ilman syytä. Mitä paremmin osaat lukea koiraasi ja reagoida sen tunteisiin ja pieniin eleisiin, sitä paremmaksi ja luottavaisemmaksi välillänne oleva suhde myös muodostuu.

Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKan Kasvattaja-lehdessä.

  • Kiinnostaako koirien käyttäytyminen?

    Tilaa uutiskirje, niin saat joka viikko sähköpostiisi vinkin, jonka kautta opit ymmärtämään parasta ystävääsi vieläkin paremmin. Samalla saat ilmaisen minikurssin, jossa opit videoiden avulla luomaan kynsien leikkauksesta koiralle positiivisen kokemuksen.

%d bloggaajaa tykkää tästä: