Itsepäinen, voimakastahtoinen, kovapäinen, itsenäinen, ei miellyttämisenhalua, kokeilee rajojaan… Koira saatetaan leimata monella tapaa, jos sen kouluttaminen osoittautuu odotettua haastavammaksi.
Osa koiraroduista (esimerkiksi alkukantaiset rodut ja itsenäiseen työskentelyyn
jalostetut rodut) eivät välttämättä reagoi yhtä helposti käskyihin tai koulutukseen, mutta myös yksilöiden välillä voi olla suuria eroja.
Jokainen koira oppii kuitenkin samoilla periaatteilla, rodusta riippumatta. Harvoin syynä tottelemattomuuteen on se, että koira yrittäisi tarkoituksellisesti olla vaikea tai ”haastaisi” omistajaa. Ratkaisuja alkaa usein löytyä, kun aletaan pohtia mahdollisia syitä siihen, miksi koulutus tuottaa vaikeuksia tai koira ei tottele käskyjä.
Motivaation puute
”Helpompi” koira saattaa reagoida hyvinkin herkästi omistajan käytökseen ja tunnetilaan. Se saattaa kokea omistajan hyväksynnän ja pienenkin kehun äärimmäisen palkitsevana, ja pienenkin paheksumisen tai kiellon huomattavan rankaisevana. Jos koiralta sen sijaan puuttuu tällainen herkkyys, joudutaan koiran motivoimisen eteen näkemään hieman enemmän vaivaa.
Syynä ei siis yleensä ole tahallinen tottelemattomuus tai itsepäisyys, vaan koira saattaa yksinkertaisestii tarvita palkaksi muutakin kuin pelkän kehun – eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jokainen koira on yksilö, ja jokaista motivoivat eri asiat.
Ei kannata siis olettaa, että koira toimisi pelkästä miellyttämisenhalusta. Menisitkö itse töihin, jos saisit vastineeksi pelkkiä kehuja? Koiralle ei tarvitse kuitenkaan ikuisesti olla antamassa namia joka tilanteessa, vaan usein on mahdollista vähentää palkitsemisen määrää pikkuhiljaa tai siirtyä lopulta muihin palkitsemiskeinoihin. Ei kannata kuitenkaan olettaa, että koira toimisi jatkuvasti täysin ilman minkäänlaista palkkiota.
Osa koirista hoksaa hyvin nopeasti, milloin herkkuja on saatavilla ja milloin ei, ja saattaa totella ainoastaan, jos omistajalla on kädessään nami. Herkkuja ei kannata käyttää koiran lahjomiseen, vaan niillä olisi tarkoitus palkita koiraa vasta sen jälkeen, kun se on suorittanut toivotun käytöksen. Jos herkkuja käytetään koiran ohjaamiseen alkuvaiheessa, kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jättää namilla houkuttelu pois ja keskittyä mieluummin vaikka kädellä ohjaamiseen.
Koira kannattaa myös opettaa toimimaan myös silloin, kun omistajan taskussa ei ole nameja. Alkuun koiralle on opetettava, että kehun jälkeen saa aina herkun, mutta sen saamiseen voi kulua vaihteleva määrä aikaa. Joskus herkun saa välittömästi, joskus parin sekunnin päästä kehun jälkeen.
Sen jälkeen voit opettaa koiralle, että se saa herkun, vaikka sinulla ei olisi kädessäsi tai taskussasi yhtäkään herkkua. Aluksi voit harjoitella esimerkiksi niin, että namit ovat pöydällä vieressäsi, sitten pikkuhiljaa kauempana ja lopulta vaikkapa kaapissa tai laatikostossa. Aina kun koira tekee oikein, kehu sitä ja mene välittömästi hakemaan sille herkku kauempaa. Näin koira oppii lopulta luottamaan siihen, että totteleminen kannattaa, vaikkei ruokapalkka olisikaan sillä
hetkellä näkyvissä.
Herkut ovat usein kätevin keino koiran motivointiin, mutta aina nekään eivät ole se paras vaihtoehto, jos ne eivät kiinnosta koiraa. Jotta namit toimisivat tehokkaana palkkiona, koiran on haluttava työskennellä niiden eteen. Joskus voi olla tarpeen kokeilla erilaisia herkkuvaihtoehtoja ja vahvistaa koiran taipumusta työskennellä niiden eteen esimerkiksi piilottamalla nameja korian etsittäväksi tai ruokkimalla sitä erilaisista aktivointileluista.
Joillekin koirille on kuitenkin löydettävä muita palkitsemistapoja; lelut ja erityisesti omistajan kanssa leikkiminen voivat olla toimivia palkkioita, varsinkin kun löydetään se tietty lelu tai leikkimistyyli, joka motivoi koiraa kaikkein eniten.
Myös muita keinoja voidaan käyttää koiran palkitsemiseen, kuten ovesta ulos pääseminen, hajujen haisteleminen lenkillä tai ihmisen tervehtiminen. Palkitsemisessa saa ja kannattaakin käyttää luovuutta. Kun palkka on kohdillaan, ei ole mitään syytä, miksi koira ei haluaisi toimia toivomallasi
tavalla.
Jotta koiralla olisi motivaatiota oppimiseen ja yhdessä tekemiseen, kannattaa koulutuksessa keskittyä nimenomaan positiiviseen vahvistamiseen, eli toivotun käytöksen palkitsemiseen, ei rankaisemiseen. Rankaisemisen kautta tilanne muuttuu kaikkien kannalta epämiellyttäväksi. On täysi myytti, että haastavien tai ”kovien” koirien kanssa olisi pakko käyttää kovempia otteita koulutuksessa. Jokainen eläinlaji ja koirarotu oppii positiivisen vahvistamisen kautta, kunhan
perusteet ovat kouluttajalla hallussa. Itse asiassa haastavampien koirien kanssa on erityisen tärkeää käyttää palkitsemista, sillä rankaisujen käytöllä voi olla hyvinkin ikävät seuraukset.
Tilanne ahdistaa tai stressaa koiraa
Osa koirista saattaa elehtiä lähes huomaamattomasti, tai tavalla joka ei ole meille ihmisille niin tuttu. Silloin meiltä saattaa jäädä helposti huomaamatta, että tilanne on koiralle itse asiassa huomattavan haastava. Koira saattaa esimerkiksi kokea äänensävysi uhkaavana ja reagoida jähmettymällä paikoilleen tai liikkumalla hyvin hitaasti – se taas saattaa vaikuttaa siltä, kuin koira uhmaisi sinua tai olisi tottelematon.
Samalla tavoin jokin asia ympäristössä voi saada koiran valpastumaan ja johtaa siihen, että se ei esimerkiksi noudata annettuja käskyjä. Esimerkiksi jos koira ei koe oloaan ympäristössä turvalliseksi, se ei välttämättä halua mennä maahan makaamaan, sillä asento ei tunnu turvalliselta.
Kaikki koirat eivät näytä epävarmuuttaan tai stressiään samalla tavalla, ja joskus koira saatetaan leimata itsepäiseksi tai vaikeaksi, vaikka se todellisuudessa vain kokisi tilanteen hyvin vaikeana. On siis tärkeää opetella tulkitsemaan koiran pieniäkin eleitä ja käyttäytymismalleja, jotta voidaan selvittää aito syy koiran käytöksen taustalla.
Koira ei ymmärrä, mitä siltä halutaan
Jos motivaatio on kunnossa ja koira kokee tilanteen turvalliseksi, ei ole periaatteessa mitään syytä, miksi koira ei haluaisi tehdä niinkuin pyydetään, oli se sitten kuinka vahvatahtoinen tahansa. Koirat eivät yleensä toimi osoittaakseen mieltään tai kokeillakseen rajojaan, vaan niitä motivoivat aivan muut asiat.
Todennäköisin syy, miksi koira ei toimi toivomallasi tavalla jossakin tilanteessa on se, että koira ei yksinkertaisesti tiedä, mitä sen tulisi tehdä. Vaikka koira olisi useita kertoja onnistuneesti suorittanut jonkin tietyn käskyn tai tehtävän, se ei vielä tarkoita että se osaa sen luotettavasti kaikissa tilanteissa.
Koirat ovat yllättävän huonoja yleistämään oppimaansa, ja pienikin muutos tilanteessa voi saada koiran ymmälleen. Siihen saattaa riittää se, että pidät kättäsi sentin eri asennossa kuin aiemmin, tai että harjoittelette eri huoneessa kuin yleensä.
Jotta koira aidosti ymmärtäisi tietyn tehtävän, sitä on toistettava useita
kertoja erilaisissa ympäristöissä erilaisten, asteittain vaikeutuvien häiriötekijöiden kanssa. Jos koira ei tunnu ymmärtävän tehtävää, palaa harjoitteluissa takaisin helpompiin vaiheisiin ja auta koiraa muistamaan, mitä sen oli tarkoitus tehdä. Joskus sekin voi auttaa, että koiralta pyydetään jotakin hauskaa temppua, jonka se varmasti osaa. Näin koira pääsee onnistumaan ja sen kiinnostus harjoittelua kohtaan saadaan pidettyä yllä.
Muista, että häiriötekijät ja uudet ympäristöt voivat vaikeuttaa tehtävää koiralle huomattavasti, eli etene aina pienin askelin. Älä esimerkiksi vaadi koiralta koirapuistossa jotakin, mitä olette harjoitelleet tähän mennessä ainoastaan kotona. Hyvä väliaskel voisi olla esimerkiksi ulkona harjoittelu silloin, kun mitään mielenkiintoista ei ole näkyvissä. Muuta aina yhtä asiaa kerrallaan ja alenna vaatimustasoa, jos jokin tilanteessa muuttuu. Jos koirasi osaa esimerkiksi normaalisti seurata vierelläsi 30 sekunnin ajan, uudessa ympäristössä kannattaa aloittaa vaikkapa yhdestä sekunnista.
Pidä koulutus mielenkiintoisena ja hauskana
On koiria, jotka jaksavat treenata yksittäistä harjoitusta vaikka tunnin putkeen, uudestaan ja uudestaan. Ja sitten on koiria, jotka kyllästyvät huomattavasti nopeammin. On toimittava siis yksilön mukaisesti, että kiinnostus tehtävään pysyisi yllä.
Koulutukseen ei kannata suhtautua liian vakavasti; sen pitäisi olla hauskaa sekä sinulle että koirallesi. Kun lisäät koulutukseen leikkimäsiä piirteitä, koiran kiinnostus pysyy yllä paremmin. Vaihtele tehtäviä sen sijaan, että pyytäisit koiralta samaa käskyä uudestaan ja uudestaan. Kokeilemisen kautta saat selville, miten monta toistoa on koirallesi juuri sopiva määrä.
Tavoitteena olisi lopettaa koulutus siinä vaiheessa, kun koira on edelleen kiinnostunut ja innoissaan. Joillekin koirille tämä saattaa tarkoittaa, että esimerkiksi viisi toistoa on sopiva määrä ennen tauon pitämistä.
Omia koulutustaitojaan kannattaa harjoittaa, että tehtävä olisi juuri sopiva koiralle. Jos harjoittelu on liian helppoa tai liian vaikeaa, koira saattaa kyllästyä. On siis löydettävä sopiva tasapaino.
Koiraa ei kannata painostaa koulutukseen; joskus koira saattaa turhautua tai paineistua jo pelkästään siitä, että sitä yritetään ohjata tai käskeä oikeaan toimintaan, jota se ei vielä ymmärrä. Naksutinkoulutus voi olla kätevä tapa tällaisen koiran koulutukseen; koiran annetaan itse keksiä, mitä siltä halutaan. Alussa koira voidaan opettaa tarjoamaan käytöksiä palkitsemalla sitä mistä tahansa liikkeestä tai toiminnasta. Tämä on erittäin hyvä suhdetta vahvistava harjoitus ja se myös
opettaa koiralle, että sinun kanssasi on hauska tehdä yhteistyötä.
Koita selvittää, miksi koira ei tottele
Jos kaikista näistä vinkeistä huolimatta koira ei kuuntele käskyjä tai sen koulutus ei etene, kannattaa pohtia, mikä siihen voisi olla syynä. Joskus kipu tai muu terveysongelma voi vaikeuttaa koiran oppimista, samoin pitkäkestoinen stressi.
Koiran ja omistajan välisen suhteen tulisi olla kunnossa, ja koiran kaikki käyttäytymistarpeet tulisi olla täytetty, että keskittyminen onnistuisi.
Joskus paras vaihtoehto on ottaa avuksi ammattitaitoinen koirankouluttaja, joka voi auttaa selvittämään käytöksen taustat. Tällöin saat myös arvokkaita neuvoja siihen, miten koiran kouluttamisen kanssa kannattaisi edetä. Kouluttajan voi löytää esimerkiksi Suomen eläintenkouluttajat ry:n verkkosivuilta.
Artikkeli on julkaistu alun perin SuKoKa:n Kasvattaja-lehdessä.
ZenKoira 